Joulua & uutta vuotta

Heippa! 

Joulu tuli ja meni, uusi vuosikin ihan nurkan takana! :) 

Tosiaan aatonaattona lennettiin innosta hyppelehtivän T:n kanssa Suomeen. Koko päivä meni matkustamiseen: viideltä aamulla lähdettiin kotoa, lento lähti 11:35 Saksasta ja kotona oltiin vasta 19:35. Sinä iltana ei onneks enää muuta tarvinnukaan tehdä ku syödä iltapalaa, hetken aikaa jutella porukoiden kanssa ja sit saatiin mennä nukkumaan. :) 

Pikkusta väsymystä todellakin oli havaittavissa, sillä aattona missattiin nukkuen sekä joulupukin kuumalinja ja lumiukko, että apteekkikäyntikin... Aattelin siis näyttää T:lle mun vanhan työpaikan, mutta se perhana kun meni kiinni JO klo 12, niin ei me sitten keretty... :D 
Päivä jatkui siis syöden (ylläri) ja telkkaria kattellen. Käytiin myös Sakken kanssa lenkillä, vaikkakin porukan saksalaisvahvistus jäätyi aika nopeasti, eikä voitu ihan normaalinpitusta lenkkiä tehdä :D Sitten saunottiin, syötiin (ihan liikaa!!) sekä jaettiin ja avattiin lahjat. Jokajouluinen kisa mun ja siskon välillä siitä, kumpi saa enemmän lahjoja, tais tällä kertaa päättyä tasapeliin. On se rankkaa kasvaa aikuseksi! 

Joulu oli kaikella tapaa erilainen kuin yleensä: tänä vuonna sitä oli jakamassa yksi uusi ihminen (jonka toivon jakavan meiän jouluja vielä tulevinakin vuosina!), mutta siitä myös puuttui yksi rakas ihminen. Mummu nimittäin ei enää tänä vuonna ollut meillä joulua viettämässä, vaan viettelee sitä jossain tuolla pilvien päällä.. 

Joulupäivänä auton nokka osoitti pääkaupunkiseudulle, toisen siskon notkuviin herkkupöytiin. Siellä vieteltiin T:n viimiset päivät Suomessa kummityttöä ja pikkuveljeä kaitsien.. Välipäivinä kävin näyttämässä T:lle Helsinkiä (sen verran kun maalaistyttönä osasin, eli just ja just sen Stockan ja rautatieaseman välin :D), ja tietenkin käytiin syömässä Hesellä. Näin pienen tauon jälkeen täytyy kyllä sanoa, ettei se mitenkään erityiseltä maistunu, mut on se edelleenkin parempaa ku mäkkärin ruoka. :) 

Lauantaina pikkuveli sai uuden, kauniin nimen (josta huolimatta häntä kutsuttakoon blogissa pikkuveljeksi :D). Eilen ajeltiin kotiin, haettiin pitsat iltapalaksi ja loppuilta kului torkkuessa telkkarin ääressä :D 

Tänään vielä kaverin kanssa baariin juhlistamaan uutta vuotta, ja huomenna saakin sitten nukkua pitkään! 

Hyvää uutta vuotta! 

Hellurei!

Moi! 

Oho, viime viikolla en oo kirjotellu mitään... Hupsista.. :D 

Enää ei oo ees viikkoa siihen kun tämä tyttö seuralaisineen lentää Suomeen! Eilen käytiin ostamassa junalippu lentokentälle, nyt täytyy enää printata lentolippu, pyykätä parit vaatteet ja pakata, ja sit sunnuntai voi tulla! Viimiselle illalle on vähän paha jättää mitään, sillon on nimittäin kahdet synttäribileet buukattuna.. :D Mietittiin jo, että mehän voidaan ihan hyvin juhlia siihen viiteen asti, ja mennä suoraan juhlista junalle.. Kyllä sitä junassa ja lentokoneessa nukkumaan ehtii... :) No okei, ei ois ehkä ihan paras idea... :D 

Mä oon nyt tässä viikon fiilistelly tätä Suomeen lähtöä, ja onhan sitä ehkä pikkasen koti-ikävääki ilmassa... :) Jotenki vaan tuntuu, että kaikesta joulusesta tulee mieleen koti. On se vähän outo tunne, kun ei oo kotona valmistelemassa joulua... No, onneks pääsee sentään jouluks kotiin (enkä mä nyt sano, että mä sitä joulusiivousta niin hirveesti kaipaisin... :D). 

Ja no, ehkä voidaan myöntää sekin, että enemmän mä tykkään tästä saksalaisesta talvesta: ulkona on +7 ja sataa vettä. Uskokaa pois, se on mun mielestä miljoona kertaa kivempi ku -25 ja jäätävää lumipyryä! :D No ei vaan, kyllä tää vesisade vähän tympäsee, ja ois toki kivempi jos se satais lumena, mutta mä tyydyn toivomaan, että se lumi pysyy Suomessa :) 

Tänään on ohjelmassa vielä siivousta (viiminen maanantaisiivous ennen lomaa, jee!!!) ja kielikurssia.. Siinäkin mielessä oon ihan ilonen siitä, että lumet on sulanu pois, kun on paljon kivampi ajella tuolla kun ei oo liukasta..

Tää lähtis ny kaivelee imuria kaapista, ja sit jos aikaa vielä jää ennen kurssia, vois jopa kaivaa matkalaukun näkösälle tuolta kaiken roinan alta (siis ihan siististi oon täällä eläny mutku sitä tavaraa vaan tuli siihen matkalaukun päälle jostain...) ja ruveta vähän jo kattomaan kamoja kasaan... :) 

Jee, viikon päästä on joulu! Hauskaa viimistä maanantaita ennen joulua! :) 

Hellurei!

 Mo! 

Ah, mä niin rakastan tälläsiä aamuja, kun saa nukkua piiiiiiiitkään.. :) Sit vielä ku toisen täytyy herätä kuudelta ja ite saa jäädä nukkumaan, se tuntuu vielä paremmalta :D Joskus pienenä tein niin,  että laitoin ihan tahallani kellon soittamaan liian aikasin, ja sit nukahdin uudestaan ilosena siitä, että saa nukkua :D 

Täällä on nyt jotenkin ihana tunnelma, lapset on ilosia kun molemmat vanhemmat on kotona ja vanhemmat on ilosia kun niillä vihdoinkin on aikaa lapsilleen :) Ulkona paistaa aurinko ja kaikki on ilosia, jee jee jee :) 

Tänään en oo tosiaan vielä tehnyt mitään muuta ku syöny aamupalaa, mutta illaksi on suunnitelmia :) Mutta nyt tämä tyttö lähtee suihkuun, sitten ehkä menee hetkeksi röhnöttämään sohvalle ja kattomaan telkkaria (en oo tehny sitä pitkään aikaan!) ja sitten pitääkin jo alkaa valmistautua iltaan... :) 

Ainiin, joulukalenteri vielä: Vihaan ja rakastan lunta. Lumi on ihanaa sillon ku saa kattoa ikkunasta kauniita lumenpeittämiä maisemia, ja tietenki lumiset maisemat tuo sellasta jouluntuntua. MUTTA lumi on sairaan ärsyttävää, kun sitä on viis metriä auton päällä, tai kun sitä alkaa sataa just kun on suoristanut hiukset ja sit ne hiukset kihartuu ja näyttää tyhmiltä. 

Että sellasta tällä kertaa, kertoilen tosta illasta sitten tarkemmin huomenissa ;) 

Schönes Wochenende noch! Hauskaa loppuviikonloppua (hihhih, ihan ite keksin ton sanan!) kaikille! :) 

Joulukalenteri

Moi!

Tänään on ollu suht hyvä päivä, vaikka siivouspäivä olikin. Imuroiminen tuntu tänään jopa siedettävältä, vaikka siihen meni lähemmäs kaksi tuntia. :) Illan ja viikonlopun suunnitelmista ei voi vielä mitään varmaa sanoa, mutta sen ainakin sanon, että niihin sisältyy siskon kanssa skypettelyä sekä T:n kanssa hengailua.. :) 

Joulukalenterin luukku avautuu: rakastan hiljaisuutta. Mun mielestä on mahtavaa, kun saa olla ihan yksin kotona, tässä jäätävän suuressa talossa, ja kuunnella hiljaisuutta. Sillon, kun oon pikkuherran kanssa kahdestaan kotona, sillon pitää kyllä olla radio tai joku muu päällä, koska muuten on liian hiljasta :D 

Ei vissiin muuta ollu, heippa! 

Moi!

Hyvää itsenäisyyspäivää rakas Suomi!

Haluan esitellä teille heti alkuun mun uudet rakkaudet: 

Joo. Kävin siis taas eilen shoppailemassa, ja tulin sitten ostaneeksi korolliset saappaat.. Ajattelin että niissä just ei tarttis olla korkoa, mutta kun noi sattui silmään, niin ei siinä sitten oikeen muuta voinu tehdä kun ostaa.. Ja tosiaan noi maksoi 22,90 e, joten en nyt ihan vararikkoon noista joutunut.. :D Eli vielä voi ehkä ostaa ne tasapohjaset saappaat.. :) 

Ja toi laukku. No, se on... laukku. Ihan perus, mun mielestä tosi nätti. Sekin tuli ihan tarpeeseen, kun on vähän ruvennut häiritsemään se, että mun siskot osti mulle ylioppilaslahjaksi marimekon weekenderin (kuten olin toivonutkin) VIHREENÄ (mitä en osannut ikinä ajatellakaan! :D). Joo, ei siinä mitään, vihree on tosi kiva väri (siskot älkää suuttuko, jouluki on tulossa!!:) ) mutta kun sitä on vähän vaikee yhdistää muihin väreihin.. Ainakin mun mielestä. Ja kun varsinkin talvella mun mielestä asu saa olla muuten hillitty, mutta väriä voi olla sitten huivissa tai pipossa tai hanskoissa (ei laukussa! :D ).

Rahaa meni aika paljon, en tajua mihin sitä aina menee, vaikka en ees osta mitenkään paljon asioita! No okei, Müller on semmonen kauppa (vähän niinku Suomen Sokos tai Stockmann), mihin menee aina parikymppiä vähintään, vaikka menis hakemaan vaan jotain tiettyä eikä katteliskaan muita tuotteita. :D Ja sit siinä on tietenkin seki, että mä en koskaan anna tasarahaa, jos mulla on myös seteli :D Setelit kuluu, mutta kolikoita kertyy senkin edestä ja kotona huomaan et "aijaa, mulla onki kolikkoja 15 euroa, oho.." 

Ai nii, joulukalenterin luukku on avaamatta: 

Olen farmaseutin tyttö (sanoinhan, että nää asiat ei välttämättä tuu kaikille aina yllätyksenä), melkein apteekkilainen siis itsekin. Tai siis aika paljonkin, koska en pysty elämään, jos en saa päivittäin beroccaa, maitohappobakteereja ja d-vitamiinia. Lisäksi mun hammasharja, -tahna, deodorantti, vartalovoide ja moni muu asia on apteekista. Kotona on aina lääkkeitä mihin tahansa vaivaan, ja useimmiten myös apteekkihenkilökunta on käden tai kävelymatkan ulottuvissa.. :) 

Ja kerrottakoon myös, että täällä sain flunssan heti, kun berocca ja maitohappobakteerit loppu. 

Löysin kaupungin joulumarkkinoilta, oli pakko ostaa! :)

Täällä on muuten tänään Pyhän  Nikolauksen päivä, ja mun huoneen oven eteen oli ilmestynyt pieni Schokonikolaus eli suklaapukki ;) 

Mutta nyt lähden ostamaan vanulappuja kaupasta (unohdin ostaa kaupungista), ja toivottelen itse kullekin hyvää itsenäisyyspäivää! Toivottavasti katsotte Tuntematonta (itse en nimittäin sitä voi katsoa, kun Areena ei sitä Saksassa näytä, enkä telkkaristakaan voi katsoa kun lapset on kotona) ja leivotte pipareita, niinkuin meiän äiti! :) 

Koskela Suomesta. Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä. 

...ja varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn. 

Ei mulla muuta, heippa! 

4.12.2012

Hellurei!

Joo, tää bloggaaja on tosi hyvä bloggaamaan joka päivä, mutta mulla on tälle selitys. Nimittäin nettiyhteys, joka ei toiminut koko eilisenä päivänä.

Sunnuntaina oltiin siis tosiaan kaupungissa joulumarkkinoilla, ja oli kyllä upeeta. Palaan sinne vielä luultavasti keskiviikkona, ja otan hiukan kuvia, nyt kun ei tullut niitä taaskaan otettua :D Joulumarkkinat on siellä siis ihan aatonaattoon asti. Siellä pääsin maistamaan paahdettuja manteleita, tavallisina sekä Nutellalla ja mansikalla maustettuina. Oli taivaallista :) 

Maanantaina olin aamun pikkuherran kanssa, ja iltapäivä oli pyhitetty siivoukselle. Sen jälkeen sainkin laittaa itseni valmiiksi ja lähteä kurssille. Siellä vietettiin pikkujouluja, eli juotiin Glühweinia ja syötiin Lebkucheneita :) Laulaakin piti, mutta koska kenelläkään ei ollut kitaraa mukana (eikä luokassa ollut pianoa), se jäi.. Joka tapauksessa mukavaa oli :) 

Ja avataanpa vielä joulukalenterin tän päiväinen luukku: 

 Kärsin lievää vaniljasyndroomaa. Se siis tarkoittaa sitä, että esimerkiksi jäätelökiskalla mietin kauan erilaisten hienojen ja erikoisten makuyhdistelmien äärellä, mutta päädyn aina vaniljaan. Tosin mulla tää ei toimi jäätelössä, vaan vaatteissa ja juomissa :) 

Den Erste Dezember 2012

Heippa! 

Ja terveiset melkein talvisesta Saksasta! :) Täällä siis eilen satoi lunta, mutta se suli heti pois. Huomenna kuulemma saatetaan saada lumipeite, joka jopa hetkeksi jää maahanki... Katsotaan... :) Pakkasta oli tänään -5, ja tuntu kyllä ihan superkylmältä, jotenki täällä tuntuu että kylmyys ja viima menee luihin ja ytimiin vaikka ois mikä turkishaalari päällä! :D 

Mä sain eilen loistoidean, jonka aion myös toteuttaa: koska mulla on vaan kolme joulukalenteria , aion pitää täällä vielä yhden. Eli joka päivä, tästä päivästä jouluaattoon, tulen kertomaan yhden random asian minusta. Tää on siis samalla 24 random things about me, mut vaan yks kerrallaan :) Lisäksi tää saa mut hieman aktiivisemmaksi julkaisijaksi, kun on pakko tulla joka päivä ainakin kertomaan se yks random asia. :) 

Rakennettiin talo pikkuherran kanssa. Tai mä rakensin ja se yritti
tuhota, josta seurasi, että mä rakensin ja vähän ehkä korotin ääntäni.
Lopuksi kuitenkin, kun kuva oli otettu ja talon ois saanu tuhota,
ei se enää ollukaan niin kivaa :D 

Mutta ennen kuin avataan kalenterin ensimmäinen luukku, kerrotaan normaalit kuulumiset. Maanantaimasiksesta selvisin iltaan mennessä, ja oikein innosta hihkuen hyppelinkin saksan tunnille (no okei, en nyt niinkään, mutta kuitenkin kurssille menin). Pikkuneiti oli hieman kipeä, joten tiistai-iltana Oma oli mua hiukan auttamassa, ja kaikki menikin sitten ihan hyvin.. Ei siis suurempia katastrofeja sattunut.. Keskiviikkona olin shoppailemassa ennen kurssia, ja tulin tuhlanneeksi taas aika paljon rahaa, vaikken ees ostanu mitään isoa! 

Leikittiin myös junalla. Olin niin ylpee itestäni ku osasin
rakentaa junaradan! :)

Torstai ja perjantai menikin sitten omalla etukenoisella painollaan... Unirytmi oli vähän sekasin koko viikon, mutta eiköhän se tässä ensi viikolla taas tasapainotu... Ainaki toivon niin.. :) 

Kattokaa, siivosin huoneeni...

Tänään oon ollu melkein koko päivän T:n kanssa. Nyt se tosin joutu hommiin, joten mun piti tulla pariksi tunniksi kotiin. Tylsyyttä välttääkseni mä ihan jopa siivosin huoneeni! Ja tietenki oli pakko ottaa kuvat todisteeks, koska oon aika varma, että muuan naishenkilö, joka tottelee nimeä äiti, ei uskois muuten. :) 

...jonka jälkeen se oli pakko kuvata kun se oli niin siisti!
Harvemmin esim. äiti on nähny mun huonetta näin siistinä! :D

Tänään on vielä suunnitelmissa mennä käymään kylän joulumarkkinoilla, jotka jo vilaukselta nähtiin, ja näytti kyllä upeelta. Vielä kun nyt pimenee iltaa kohden ja sinne sytytetään kaikki jouluvalot ja kynttilät ni se varmasti näyttää vielä upeemmalta.. Lupaan ottaa paljon kuvia!

Vessassaki järjestin hyllykön! Oon ollu niin ahkera,
et ens viikolla mun ei ehkä tarvi tehä mitään? :D 

Loppuun vielä se yksi random asia minusta (joka ei tosin välttämättä tule yllätyksenä): Rakastan tätä pikkukylää ja näitä lähikyliä. Mun mielestä nää vaan kaunistuu, mitä kauemmin mä täällä oon ja varsinkin, mitä lähemmäs talvi tulee. Tänäänkin kun ajeltiin maisemareittiä kotiin kaupungista, ja koko tie oli kehystetty hallan taiteilemilla kuuran kukkasilla, en voinu muuta kun haukkoa henkeä ja huokailla.. :) Ois niin tehny mieli pysähtyä ottamaan kuvia, mutta koska en omista kunnollista kameraa, eikä meillä ollu hirveesti aikaakaan, mä tyydyin tallentelemaan niitä kuvia vaan omille verkkokalvoilleni.. :) 

Hauskaa joulukuun ensimmäistä iltaa ihmiset! Viettäkää ihana ilta, avatkaa ensimmäinen kalenterin luukku (jos ei oo kalenteria, ni käykää ihmeessä ostamassa, kaupat on vielä auki!), käpertykää rakkaan kainaloon jos sellanen löytyy (muussa tapauksessa käpertykää omaan kainaloonne, kyllä sekin onnistuu! :D), polttakaa kynttilöitä, kutokaa (äiti, mun jalat oottaa edelleen niitä villasukkia, vink vink!), kuunnelkaa joululauluja, kattokaa Petteri Punakuonoa. 

Tai sitten olkaa tekemättä mitään noista! :D Mutta joka tapauksessa, mitä ikinä teettekin, nauttikaa siitä! Yrittäkää siellä Suomen pimeässä ja kylmässä talvessa (hihih) löytää joka päivästä jotain ihanaa, oli se mitä tahansa :) Koska se piristää hirveesti päivää, kun alkaa nähdä niitä pieniä ihania asioita ympärillään. Hymyilkää vastaantulijoille, niin teette monen päivän paremmaksi, koska hymy (ja sen kautta muutenkin hyvä mieli) tarttuu! :) 

Maanantaimasis

Heipparallaa! 

Mä vihaan maanantaita. Mä vihaan siivouspäiviä. Mä vihaan imuroimista. Mä vihaan sitä, että mä unohdan tehdä kerran kuukaudessa tehtävät jutut ajallaan ja ne jää roikkumaan ja loppujen lopuks ne on kuitenki pakko tehdä. Ja sit mä ajattelen, et mikä tässä nyt oli niin paha, etten voinu tehdä sitä ajallansa.. Sillon ei vaan jotenkaan vissiin oo aikaa.. No okei, viime maanantaina mul oli vähän kiireempi siivous, mut noin niinku yleisesti... 

Pieni maanantaimasis siis tosiaan iski. Lisäks oloa tekee vielä hirveemmäks se, että mulla on yskä, ja muutenki hiukan kipee olo. Mun maitohappobakteerit ja berocca loppu viime viikolla. Uskaltauduin ostamaan (ja jopa maistamaan) saksalaista monivitamiinijuomaa, jota saa eurolla lähikaupasta, mut se maistuu kamalalle, enkä usko että siinä oikeesti mitään vitamiineja on (äiti, ota siis vinkistä vaari ja pliis lähetä mulle beroccaa ja maitohappobakteereja! :D ) 

Silti aion kuitenki olla urhea ja selvitä päivän töistä ja kielikurssista, niinku aikunen konsanaan. Toisaalta niin toivoisin, et mä saisin olla vielä lapsi, maata äitin kainalossa sohvalla ja kattoa muumeja. Ja juoda lämmintä kaakaota. Nyt, ku oon aikunen, täytyy tyytyä teehen. Ja siivota. Tyhmää. 

Viikonloppu meni taas järkyttävän nopeesti. Oon ihan oikeesti sitä mieltä, että viikonloppu vois olla vaikka sen viis päivää, ja viikko sen loput kaks.. Koska eihän kahdessa vapaapäivässä (ja mun tapauksessa puolessatoista vapaapäivässä) ehdi tekemään mitään! 

Lauantaina oltiin Nürnbergissä, käytiin kiertelemässä urheiluvaateoutletteja (etittiin mulle mm. semmosia lämpimiä sisäkenkiä, mitä vois käyttää kotona, mut ei löydetty).. Muutenkaan mä en löytäny mitään, mut se ei hirveesti haitannu, ku oon vieläki niin onnellinen siitä et keskiviikkona löysin tosiaan ne farkut ja kengät! :) 

Sunnuntaina olin ihan hirveen väsyny jostain syystä, vaikka sain kuitenki nukkua ihan jopa yheksään asti (ja siltikin nousin vasta 9:35). Aamulla oli pari tuntia töitä, ja sen jälkeen mentiin pitsalle poikien kanssa.. 

Yhtään kuvaa en oo taaskaan saanu aikaseks ottaa.. Oon tosi innokas kuvaaja näköjään. Oisin  voinu ottaa kuvan esim. mun pitsasta, joka näytti ihan sikahyvältä! :) Siinä oli barbeque -kastiketta, tomaatinpalasia ja tuoreita rucolanlehtiä (en tiiä onks toi oikee sana).. Ja se oli hyvää! 

Heissulivei!

 Moi! 

(olipas vaikeeta keksiä sopivaa tervehdystä ku en jaksanu laittaa hallo... :D )

Ja hauskaa eilistä pyhää vaan! Tosin eilen ei vissiin ollu vapaapäivä muilla ku opiskelijoilla, joten eipä siinä sitten mitään.. Mä hyödyin siitä sillä tapaa, ettei mulla ollu kielikurssia. Lisäksi sain iltapäivän vapaaksi, kun pikkuneiti yöpyy Omalla. Hauskaa. 

Päätin käyttää tunnit hyväkseni, ja lähdin shoppailemaan kaupunkiin. Sieltä löytykin sitten aika täydelliset talvikengät, farkut ja kaikkee pikkuhyödyllistä.. Ja rahaa kului 70 e.. Mutta siinä mielessä mä oon tyytyväinen, että tosiaan löysin sekä kengät että farkut, joita molempia tarviin aika akuutisti, enkä ees tuhlannu kaikkia rahojani! Mulla oli 90 e mukana, ja aattelin että niitten on pakko riitää, ja niinhän ne riittikin :) 

Kävelyllä oli pakko ottaa kuva, kun oli niin talvista maisemaa, että...
Ei näytä marraskuulta! :D

  

Matkustin kaupunkiin pitkästä aikaa bussilla, ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä sitä taas osaa arvostaa sitä omaa autoa (tai no siis mullahan ei sellaista ole mutta saan käyttää perheen autoa).. Bussilla kun kestää vähintään puoli tuntia kaupunkiin, mutta kotiinpäin reissu on tunnin mittainen. Kun pitää kiertää joka perhanan pikkukylä, eikä voi tulla suoraan kotiin! Toisaalta, kyllähän se olis ympäristöystävällisempää sillä bussilla matkustaa, mutta kun matka oikeesti kestää tunnin ja bussi on kirjaimellisesti täynnä, sitä alkaa miettiä, että josko oisin kuitenkin lähtenyt omalla autolla, niin olisin jo perillä... 

Tällä viikolla joudun muuten olemaan vähän enemmän töissä kun normaalisti, koska perheen äiti lähti käymään Suomessa. Maanantaina olin melkein koko päivän pikkumiehen kanssa, mutta koska lapset (pikkuneitikin) on nyt pikkuhiljaa alkanut tottumaan muhun, se on ollut ihan jees. Ja tietenkin saan yli menneistä tunneista korvauksen.. :) Tiistainakin melkein koko päivän olin, mutta iltaa en joutunu olemaan niin pitkään kun maanantaina.. 

Kukkia marraskuussa? Missä mä oon? :D

Tänään en oo oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin ollut pikkuherran kanssa, enkä kyllä yhtään ihmetellyt kun herra mieluummin meni isänsä kanssa nukkumaan kuin mun kanssa.. Alkoi vähän hermo loppua mullakin... Mutta, huomenna ei oo ihan niin pitkä päivä kuin tänään, joten voi mennä huoneeseen ja laittaa oven kiinni, ja ehkä vaikka vähän jopa nukkua. Koska viime yönä nukuin jostain syystä vain neljä tuntia, puol kolmesta puol seitsemään. No okei, sen jälkeen torkuin vielä puoli kahdeksaan, jolloin pikkuherra heräsi ja munkin oli sitten pakko nousta... Tänään meen kyllä ajoissa nukkumaan, ettei ihan koko viikkoa valvo... :) 

Vielä yks syksyinen talvinen kuva :)  

Mutta, kuten kuvista näkyy, sain kuitenkin ravistettua itteni kävelylle (postiin). Olin oikein ylpeä itestäni.. Oli muuten tosi lämmin ja kaunis päivä. Sillon ku lähettiin kävelylle, aurinko paisto ja oli kymmenen astetta lämmintä. Viime viikolla vielä vihasin saksalaista talvea, mutta jos se tällasena pysyis (kylmimmillään n. 5 astetta lämpöä) ni kyllä tykkäisin! :) 

Tähän loppuun vielä terveiset Ellalta ja Jenniltä Skypestä, että voi vaikka illan
pimetessä miettiä, että miten kauniilta sitä voikaan näyttää... :D
Mut oikeesti, Jenni, oot maailman ihanin, rakastan sua ja skypeä :D 

Hyvää yötä! :D 

Rakas joulupukki...

Heippa taas!

Jouluun on aikaa enää runsas kuukausi, joten on ihan hyvä aika alkaa miettimään joululahjalistaa.. :D

Varsinkin kun joululahjojen tänä jouluna täytyy olla sellasia, jotka mahtuu jo muutenki täyteen matkalaukkuun.. ;) 

Mutta, tässä siis pari toivetta jo, jos vaikka joulupukki sattuis blogia lukemaan:

-suoristusrauta (joo, mulla on, mutta kun se on aika vanha jo, tarvisin uuden) 

-maitohappobakteereja, d-vitamiinia, beroccaa (paljon!) ja suomalaisia lehtiä

-vichyä: kasvojenpesuaine ja kasvovesi 

-meikkejä (koska Essin mukaan en saa käyttää muuta kun Lumenea): puuteri, ripsiväri ja luomiväri  

-suklaata (marabou on parempaa ku fazer ;) ) 

-joku tosi hyvä kirja, mikä on pakko lukea heti jouluyönä :) 

-lunta (Suomeen, ei tänne!) 

- ennen kaikkea ihanaa ja kiireetöntä yhdessäoloa rakkaimpien eli perheen kanssa, ihania kiihkeitä keskusteluja (joita joku vois kutsua myös riitelyksi, mut keskusteluja ne on... :D ), lautapelejä (ihan oikeesti!) koko perheen kanssa (ei riistapeliä!) 

- AIKAA, että ehdin näkemään kaikki kaverit, jotka haluan, ja käymään kaikkialla missä haluan! Ei oo ees paha pyyntö, eihän? 

kuva: google-haulla christmas

PS. Oon ollu aika kiltti, enkö ookki? :) 

Kuulumisia...

Hallo! 

Krhm, hupsista, en oo taas viikkoon kirjotellu mitään.. Vois ottaa itteensä niskasta kiinni ja ruveta kirjottelemaan niitä ajatuksia tänne mitä päässä koko ajan pyörii et "ton vois kirjottaa blogiin" mut sit en koskaan kuitenkaan kirjota.. 

Nii, niitä kuulumisia. Ensinnäkin, mä oon todella onnellinen just nyt. Mä en edelleenkään haluais lähtee täältä yhtään mihinkään, vaikka maksettais :) Perhe on ihana, kaverit on ihania, koko tää kylä on ihana, MÄ EN VAAN HALUU POIS TÄÄLTÄ! Koti-ikävää ei oikeestaan oo yhtään. No okei, kummityttöä on vähän. Tai aika paljonkin. Mutta muuten ei oo todellakaan semmonen olo että mä haluaisin pois täältä tai että mä haluaisin kotiin. Ei, ku just nimenomaan kotiin mä en halua. Tai siis porukoille. Niinku asumaan.Koska sen jälkeen, kun on eläny täällä kuitenkin aika itsenäistä elämää(koska ei toi mun hostmama(*) mun perään samalla tavalla höösää ku äiti :D),tuntuu jotenkin typerältä "taantua" taas pikkuvauvaksi ja odottaa, että kaikki tehdään valmiiksi. Ruoka tuodaan laitasella nenän eteen, pyykit saa jättää niille sijoilleen ja joku (eli äiti) siivoaa ja pyykkää ne, eikä mitään tarvitse tehdä. 

Vaikka toisaalta eihän sen tarvi olla sellasta kotonakaan, eikä varmasti oliskaan. Kyllä mä sielläkin luultavasti nykyään siivoisin (no en kyllä imurois :D ), pesisin pyykkiä ja tekisin ruokaa. Luultavasti. Mutta silti ajatus kotona asumisesta tuntuu hassulta. Enkä todellakaan tee tässä mitään yleistyksiä, että kaikki, jotka asuu kotona, on laiskoja paskoja, jotka ei tee mitään ylläpitonsa eteen, mutta mä olin semmonen. Se on jännää miten sitä täällä aattelee että "totta kai mä tyhjennän tiskikoneen, imuroin, pesen lattian ja hoidan lapsia, täytyyhän mun nyt jotain ylläpitoni eteen tehdä" ja sillon kun asuu porukoilla, ei muka tarvi? Sillon ku jotain tekee, tuntuu se hyvältä kun tehdystä työstä saa kiitosta. :) 

Nyt siis tosiaan tuntuu siltä, että koti on täällä. Periaatteessa. Kyllähän mulla on kaikkia siellä Suomessa ikävä, ja teitä on ihana nähdä jouluna, mutta tällä hetkellä mä tunnen kuuluvani tänne, olevani osa myös tätä yhteisöä. Ja tunnen, että mä oon näille ihmisille tärkeä, ja se on aivan mahtava tunne. :) 


(*) Hostmamaa sanon siis mamaksi vain täällä, oikeessa elämässä puhuttelen nimellä :) 

Hallo!

Kummityttöni sanoi ennen Saksaan lähtöäni, että Saksassa pelottaa, ja sen jälkeen jäin miettimään asioita, jotka voisivat pelottaa.. Tietenkin ensin mieleen juolahti kaikki lentokonekaappaukset ja muut sellaiset, mut jätin tietoisesti ne pois ajatuksistani lentokoneen noustessa.. Toki Saksa on iso maa, ja täällä on enemmän mahdollisuuksia tapahtua jotain kuin Suomessa. Mutta tapahtuu sitä Suomessakin, eikä kotona voi pysytellä piilossa maailmalta vain sen takia, että jotain VOI tapahtua. Kun luultavasti ei tapahdu.

Yksi pelko minulla on kuitenkin ollut jo yläasteelta asti.

Yläasteella kirjotin äidinkielen aineeseen pelkääväni sitä, että ajaudun väärälle polulle ja alan huumeiden käyttäjäksi ja muutenkin epäkelvoksi kansalaiseksi. En tiedä mistä tämä pelko johtuu, koska lähipiirissäni ei kuitenkaan ole ketään sellaista. Alkoholiakin maistoin ensimmäisen kerran yläasteen lopussa (humalassa en ollut silloin) enkä tupakkaa ole maistanut vieläkään, joten ainakaan näillä näkymin en ole todennäköisin huumeiden käyttäjä..

Kai mä sitten tunnen olevani sen verran kuitenkin heikko, että jos joku tulisi mulle jotain tarjoamaan, saattaisin ottaa. Varsinkin, kun mulla ei oo kouluaikana (ennen orkesteria) oikeastaan ollu sellasta mulle "kotoista" ryhmää, johon mä oisin kuulunu ilman mitään paineita. Tän takia pelkään edelleen, että varsinkin ryhmän painostuksen alla saattaisin maistaakin jotain, ja kuten kaikki tietävät, jo ekasta maistiasesta voi jäädä koukkuun.

Siksi, aina kun nään narkkarin (paitsi töissä, kun on melkein pakko hymyillä ja kattoa silmiin), katson poispäin ja toivon etten vaikuta kiinnostuneelta enkä kiintoisalta.

(äiti: huoli pois, tää on pieni kylä, en oo nähny täällä yhtään narkkaria!)

Mutta toisaalta nämä kaverit joita mä oon täällä jo saanut, vaikuttaa ihan kunnollisilta, tavallisilta ihmisiltä, jotka on huolehtivaisia ja jos ne huomais jotain outoa, ne kyllä puuttuis siihen. Ja mulla on perhe ja kaverit huolehtimassa musta (vaikkakin kilometrien päässä), ja, kiitos Skypen, ne kyllä näkee jos mulla ei mee hyvin.  Useimmitenhan niillä, jotka "huonoille poluille" ovat eksyneet, on ollut jotain ongelmia lapsuudessa ja nuoruudessa perheen tai kaverien kanssa.

Eikä tää pelko onneks vaikuta mun tekemisiin pahasti: uskalsin lähteä Saksaan ihan yksin, vaikka täällä VOI sattua jotain. Ja koska mun on täällä kuitenkin hyvä olla, mä tunnen että ihmiset välittää musta, eikä mulla oo mitään syytä alkaa pyöriä huumeliigoissa, ei mun ehkä tarvitse pelätä. Eikä ainakaan äidin. :)

Tän pelon kanssa on varmaan ihan sama juttu ku jännityksen kanssa: jos ennen keikkaa jännittää hiukan, se menee hyvin, mut jos ei jännitä yhtään, se ei välttämättä mee hyvin, saattaa jopa mennä ihan pilalle. Eli nyt kun mulla on pelko olemassa, mä osaan huomata ehkä ne "väärät" ihmiset ajoissa, enkä joudu narkkariksi.. :)

Mutta siis pelko pois ja hauskaa päivää itse kullekin! :)

( EDIT: töillä tarkoitin apteekkityötä, jossa en enää ole, ja johon en myöskään näillä näkymin ole palaamassa... miksi mä silti sanoin noin? :D )

Viime viikkoa..

Hallo! 

Kyllä se talvi vaan tännekin alkaa pikkuhiljaa rantautumaan, tämä tyttö nimittäin tarvitsisi villasukat päivälläkin.. Äiti sais lähettää toisetkin villasukat tänne ;) 

Viikonloppu meni taas todella nopeesti, miks niitten pitää mennä niin? :D Miksei viikonloppu vois olla vaikka viis päivää ja itse viikko sen kolme päivää? Kysyn vaan.. 

Perjantaina käytiin tosiaan yhden kaverin kanssa italialaisessa ravintolassa syömässä. Aika hyvää risottoa oli siellä! :) Viihdyttiin siellä aika pitkään, keskusteltiin kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, ja oli kivaa ;) kotona olin vasta yhden jälkeen yöllä.. 

Lauantaina nukuin pitkään, puol yhdeltä vasta nousin sängystä ;) päivällä en tehnyt oikeastaan yhtään mitään, ja illalla oli luvassa vuoden parhaat bileet läheisen kylän koululla. Ihan hyvä meno siellä oli, mutta mulla oli siellä alkuillasta ehkä vähän tylsää, kun olin porukan ainoa tyttö, mutta ei se enää loppuillasta haitannut...

Tänään oltiin kaverilla syömässä ja kattomassa leffaa (joka tosin jäi kesken kun piti lähteä nukkumaan :D ).. Mutta kyllähän sen nyt tietää miten elokuvat aina loppuu, sankari saa prinsessansa pelastettuaan ensin maailman :D 

Huomenna on taas siivouspäivä, ja tällä kertaa katon kyllä aika tarkkaan, ettei imurin läheisyyteen ilmesty pähkinöitä tai mitään nyrkkiä pienempää ;) 

En oo saanut otettua yhtään kuvaa koko viikolla, vaikka kuvattavaa olisi ollut vaikka millä mitalla .. No, ehkä ens kerralla sitte... :)

Thank good it's...

kuva: google-haulla friday

Jee! Vihdoin ja viimein! No ei vaan, tänään on kyllä oikeesti pitänyt pari kertaa miettiä ja tarkistaa kalenterista, et niin onks tänään perjantai? Noi pyhät ja vapaapäivät vähän sekottaa... :) Täks illaks on hieman suunnitelmia, mennään yhden kaverin kanssa syömään, mutta kertoilen illasta sitten huomenna enemmän..

Nyt tulin vaan lähinnä kertomaan, että fiilikset on miljoona kertaa paremmat kuin maanantaina! Ei mulla muuta, heippa! :)

Hauskaa perjantaita! :)

Maanantai...

Tänään on jotenki ollu itsestäänselvää, että on maanantai. Minään muuna viikonpäivänä ei nimittäin voi mennä kaikki niin paljon pieleen kuin maanantaina.

Heti aamulla kahvikone teki pahaa kahvia ja leipä maistui pahalta, mutta luulin selviäväni sillä. No, jossain vaiheessa päivää tulin imuroineeksi kokonaisen pähkinän, joka on edelleen imurissa jumissa (ja koska tänään oli tosiaan maanantai, mun piti silti jatkaa imuroimista toisella imurilla :D ).

Mutta on maanantaissa hyviäkin puolia: sen jälkeen on enää neljä päivää perjantaihin! :)

kuva commentcherry.com

Ja voihan maanantaisin myös muistella mennyttä viikonloppua... Perjantai sujui mulla normaalisti, suunnitteilla oli viettää iltaa tyttöjen kanssa, mutta koska kukaan meistä ei jaksanukaan lähteä mihinkään, ilta sujui aika pitkälti dataillessa :) Lauantaina sen sijaan lähdettiin päivällä vähän kaupunkiin shoppailemaan. Ostin talvitakin (!), neuleen ja hupparin, mutta hanskoja en vieläkään, vaikka ne piti jo viime kerralla ostaa.. Myöskään oikean väristä pipoa ei vielä löytynyt, täytyy tyytyä tohon harmaaseen tai sitten ostaa musta... Illalla lähdettiin sitten baariin. Toistan itseäni, mutta oli ihan mahtava ilta, ihan mahtava porukka, ja kaikilla oli taas hauskaa! :) 

Sunnuntaina...no, en tehnyt mitään. Paitsi hetken olin pikkuherran kanssa ja illalla käytiin perheen kanssa pizzalla. Just täydellinen sunnuntai.. :) Just täydellinen viikonloppu. :) 

Maanantai alkaa olla pulkassa, zumbaan aattelin taas jaksaa kun en sit ens viikolla pääse kun on taas kielikurssi... :)  Keskiviikkoa (=halloweenia) odotellessa! :)

 

Jeeeeeeee!

Hallo!

Koko viikon oon hymyilly postinkantajalle nätisti, ja toivonu et se tois mulleki paketin. Ja tänään viimein mun odotus palkittiin! Paketin sisältä paljastui:

                  Beroccaa, Berocca Boostia, maitohappobakteereja, suklaata ja Trendi! Ah, ihanuutta.

Tällä viikolla on muutenki ollu jotenkin tosi onnellinen olo. Tuntuu, että oon sopeutunut tänne hyvin, varsinkin nyt, kun ollaan joka päivä pikkuherran kanssa käyty kävelyllä, ja oon päässy vähän tutkiskelemaan tätä kylää.. Jos nyt joku kysyis, että haluaisinko mä jäädä tänne vai mennä kotiin, jäisin ehdottomasti tänne.

Tänään ohjelmassa ei taaskaan ole mitään ihmeempää, Zumbaan ajattelin jaksaa mennä.. :) Nyt on jotenki ollu semmonen olo, ettei oikeen mihinkään ehdi, kun tosiaan sen kielikurssin takia joudun menemään kaupunkiin kahtena iltana viikossa, ja ne kaksi iltaa on tietenkin just ne illat, joina oisin päässyt myös salille.. Mutta, onneksi kurssilta on nyt syysloma ens viikolla, joten pääsen myös maanantaina Zumbaan ja keskiviikkona vatsalihasrääkkiin! :)

Viikon kuulumisia ja aikuistumista

Helou! 

Tää on taas näitä päiviä, ku maataan koko päivä sängyssä eikä tehdä mitään.. :) Ja siitä on taas viikko (?) kun oon tänne kirjoitellut, joten eiköhän ois aika kertoilla vähän taas viikon tapahtumista. 

Alkuviikko sujui aika normaalisti, mitään kummempaa ei tapahtunut..Maanantaina ajelin ihan itse ja ihan yksin perheen autolla kaupunkiin kielikurssille aikatauluongelmien takia.. Se onnistui ihan hyvin, osasin ajaa sinne helposti, ja löysin jopa parkkipaikan! Tiistaina olin ekaa kertaa yksin molempien lapsien kanssa illalla, mutta sekin meni ihan hyvin.

Huomasin just, ettei täällä ole kuvaa mun huoneesta,
ja täytyyhän se seikka toki korjata :)

Koko viikon on ollut jotenkin väsynyt olo, ja nyt kun tuo kielikurssi on alkanut ja kaupunkiin täytyy mennä kaks kertaa viikossa, tuntuu ettei viikonloppuna jaksa tehdä yhtään mitään. Siihen nähden mulla oli tänä viikonloppuna aika aktiivinen viikonloppu: perjantaina oltiin suunniteltu menevämme suomi-auppareitten ja parin muun tytön kanssa kaupungin yöelämää katsastamaan, mutta päädyttiinkin toisen suomi-aupparin kanssa italialaiseen syömään. Jouduttiin tosin istumaan ulkona, kun oli niin täyttä.. Pitsa oli iso ja maistui hyvälle, ja kylmyydestä (ja aluksi ehkä hieman hitaasta palvelusta) huolimatta oli mukavaa.. :) sen jälkeen käytiin vielä yksillä baarissa, jonka nimeä en muista. En siis todellakaan ollut niin kännissä etten muistaisi, vaan koska en yksinkertaisesti muista. 

Tässä siis myös mun huone, eri kuvakulmasta vaan.. Ei se
oikeesti noin iso oo, kuvat vaan johtaa harhaan :) 

Lauantaina tuli vähän ex tempore -lähtö viihteelle, kun lähdettiin "mini-Oktoberfesteille" (jossa sai olla sisällä, thank good!). Ilta oli mahtava, menisin kyllä uudestaan ihan koska vaan! :) tänään ei jostain syystä ollut ihan niin hyvä olo kuin eilen illalla, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa paranee.. :) Porukka, jolla oltiin liikenteessä, oli aivan mahtava, ja kaikilla oli kivaa! Uusiks, bitte! :) 

Oon myös huomannut itsessäni hieman "aikuistumista"; siivous ei tunnu enää mitenkään hirveeltä hommalta (edes imurointi!), koska tiedän, että se on tehtävä. Joskus löydän itseni päivittelemässä, miten esimerkiksi portaisiin on kertynyt pölyä, vaikka just perjantaina imuroin.. :D Eikä pienet kotityöt, kuten tiskikoneen tyhjentäminen, tunnu suurelta (tosin tänä aamuna oli hieman rankempaa). Kotona en olisi varmasti vapaaehtoisesti laittanut tiskikonetta päälle tai AINAKAAN tyhjentänyt sitä... :) 

Edes tämän näköinen räjähtänyt pyykkikasa ei nykyään lannista mua. :)
(toisaalta, ei se mua ois lannistanu kotonakaan, koska en ois
luultavasti tehny mitään sen pienemiseksi) 

Ja sitä paitsi, onhan se mukavaa, kun on siistiä sen jälkeen kun on siivonnut.. :) Että siinä mielessä siivoan ihan mielelläni.. 



Loppuun vielä kehotus, jota tulen hokemaan mielessäni jo huomenna, kun pikkumies itkee sylissäni äitin lähdettyä töihin.. (ei se onneks kauaa huuda, heti ku sen päästää näpertämään mikron näppäimiä, niin paha mieli on unohtunut) :) 

Hallo!

Taas on tapahtunu jäätävän paljon asioita, oon juhlinu Saksojen yhdistymistä oikeen urakalla tyttöjen kanssa, zumbaillu ja siivonnu taloa..

Viime viikon olin täällä yksin kun perhe oli lomalla. Tiistaina tytöt tuli juhlimaan  Saksojen yhdistymistä, ja tietenki siitä sitten päädyttiin yhteen ravintolaan, jossa sitten seliteltiin keski-ikäisille saksalaisille miehille, millasia suomalaiset on.. Muuten viikko kului siivoillessa ja lattiaa kiillottaessa.

hehhee, kuva on ainaki tarpeeks epäselvä.. :D

Lauantaina lähdettiin Oktoberfesteille. Itse matkustus sinne (eli suurin osa koko päivästä) ei ollut sinänsä mikään nautinto: herätys klo 5 aamuyöllä, bussilla kaupunkiin ja parilla TÄPÖTÄYDELLÄ Regionalbahnilla
Müncheniin. Matka kesti yhteensä 5 tuntia, kun bussimatka ja odottelut lasketaan.

Sananen tosta matkustuksen mukavuudesta: Tästä lähin osaan arvostaa ISTUMAPAIKKAA ihan toden teolla. Enkä enää sano sitä ruuhkaksi, jos Suomessa joutuu lähijunassa odottamaan yhden pysäkinvälin (ehkä noin 10 min) ennen kuin pääsee istumaan, tai jos joutuu istumaan jonkun tuntemattoman viereen. Ja lattialla istumista en aio harrastaa enää ikinä, missään. Nimittäin seuraavan viikon ajan joka paikassa kroppaansa tunsi, että oli istunut junan lattialla. Jalkoihin sattui, selkään sattui, takapuoleen sattui, käsiin sattui. Päähän sattui ehkä jostain muusta syystä... :D

kuva: google-haulla Oktoberfest

                                        

Perillä käytiin syömässä hampurilaiset kun pääteltiin, että siellä alueella on a) kauheat jonot ja b) kauheat hinnat. Ja aika oikeassa oltiinkin, ainakin jonojen puolesta. Päästiin alueelle noin 13 aikaan, ja jo silloin suurin osa kaljateltoista oli laitettu kiinni, kun olivat täynnä ja loppuihin oli jäätävä jono. Mikä ei tietenkään mua haitannut, koska mähän en kaljaa juo.. :) Kierreltiin sitten alueella ja käytiin parissa huvipuistolaitteessa.. :) Kun porukkaamme liittyi lisää ihmisiä, päätimme etsiä lähistöltä pubin, josta saisi jopa kaljaa, ja löytyihän semmoinen.. Juotiin yhdet ja sitten pitikin jo lähteä takaisin kotiin, taas täpötäydellä junalla. Tällä kertaa päästiin loppumatkasta istumaan pehmeille penkeille, ai että tuntui luksukselta! :)

Kotona olin n. klo 1.30 yöllä. Yölle ei ehtinyt hirveesti pituutta kertymään, koska työt alkoi kymmeneltä. Mut en "joutunu" onneks kattoo lapsia ku pari tuntia, jonka jälkeen syötiin ja lähdettiin sukuloimaan.. :) Sukuloidessa mietin, että mäkin haluaisin, että koko perhe asuis samassa kylässä, ja sit voitais aina kokoontua sunnuntaisin juoruamaan ja syömään leivonnaisia. Mutta, niinhän meidänkin perhe tekee, tuleehan isot siskot viikonloppuisin kotiin, kunhan kerkiävät ja silloin syödään hyvin ja on useimmiten on jälkiruokaakin! :)

Kuulumisia ekalta viikolta

Hallo!

Eka viikko (ja toinenki..) on kulunu ihan hujauksessa, vastahan mä tulin tänne! Pari ekaa päivää toki meni hiukan uusiin asioihin ja ihmisiin totutellessa. Vielä ei oikeastaan koti-ikävä paina, ainakaan pahasti.

Tän 9 kuukauden ajan tosiaan mun töihini kuuluu tän aika ison talon siivous kaksi kertaa viikossa, sekä lapsien kaitseminen. Tai lähinnä 1-vuotiaan pikkujätkän, 3-vuotias pikkuneiti kun on tarhassa. 

Ensimmäiset "voi..." -fiilikset on kyllä tullu, ku en oo jossain kohtaa tienny, mitä pitää tehdä tai sanoa, mutta niitä tulee kaikille, väistämättä, ei kaikkea voi huomata kysyä tai kertoa.. :) Mut kyllä se tästä ku ihmisiin ja tapoihin tottuu.. 

Lapset on alkanu tottumaan muhun aika hyvin, pikkuherra alkoi jo seuraavana päivänä tottumaan muhun, mut pikkuneidillä kesti kauemman aikaa.. Mut nykyään seki antaa mun vaihtaa sille vaatteita ja leikkiä sen kanssa.. :) 

Muutenki yhteiselo on alkanu ihan hyvin, tänään just käytiin yleisiä asioita läpi, mitä perheen äiti haluaa että mä teen lasten kanssa jne.. Kaikki oli kyllä aika itsestäänselviä asioita ja ihan ymmärrettäviä.. 

Vähän ehkä ärsyttää se, kun ei tunne paikkoja, ja sit ei tuu niin helposti lähdettyä (tänäänki oisin voinu mennä kaupunkiin...).. Mut toisaalta, on mulla täällä jo kaks kaveria, jotka voi näyttää mulle paikkoja. Kielikurssiltaki (joka on jo varattu, jee!) varmasti tulee uusia kavereita.. :) 

Halusin jakaa teille mun aterian lentokoneessa: kuka arvais,
että tossa on Chicken & spinach-ricotta tortellini? :D

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! :)

Heipparallaa!

Pieni esittely ehkä olisi paikallaan, jos tätä sattuu joku muukin lukemaan, kuin ne,jotka olen siihen pakottanut. :D  Olen 18-vuotias tyttö, joka (vielä) asuu pikkukaupungissa Länsi-Suomessa. Perheeseen kuuluu äiti ja isä sekä kaksi isosiskoa perheineen, 3 koiraa, kissa sekä erinäisiä villejä ja ei-niin-villejä riistaeläimiä.

Joo, oon luonnonlapsi. Ja ylioppilas.

Elämääni kuuluu tiukasti musiikki, olen soittanut huilua kymmenen vuotta. Musiikki on minulle jotain harrastuksen ja elämän välimaastosta. En voisi elää ilman musiikkia, mutta välillä on kausia, kun en kuuntele tai soita juuri ollenkaan. Useimmiten kuitenkin radio on auki, joten päivän musiikkikiintiö ei jää vajaaksi!

Lisäksi eläimet ovat kuuluneet aina elämääni, perheelläni on aina ollut eläimiä (ja tulee aina olemaan!) Tämän takia harrastuksiini kuuluu lenkkeily (ei tosin siinä määrin kuin pitäisi) ja ulkona oleilu. 

Mun vauvat

Tulevaisuuden suunnitelmista voisin sen verran mainita, että ihan lähitulevaisuudessa (huomenna!) odottaa lähtö Saksaan au pairiksi! Siellä aionkin viettää 9-10 kuukautta lapsia kaitsien. Matkalaukkua pakatessa lähtö alkaa tuntua yhä todellisemmalta, ja itkua saa pidätellä, koska kaikkia tulee ikävä!