lauantai 6. kesäkuuta 2015

Veitschöchheim/ Frankfurt


Hallihallo! 

Veitshöchheim on pieni kaupunki 15 minsan bussimatkan päässä kaupungista, oikein kiva. T:n työkavereita asuu siellä ja ollaan käyty siellä parikin kertaa, sen takia ihmettelin semisti kun opiskelukaverit halus lähteä sinne, eihän siellä oo mitään. Vai onko? T:n mukaan siellä on kolme ruokakauppaa, pääkatu ja sit sen työkaverin talo. Ihan niinku kotikylässäkin. Perus T, sokea oman kotiseudun kauneudelle.





Olihan siellä hienoa. Se oli kaunis pikkukylä, jossa oli aikoinaan piispan talviresidenssi. Würzburgissa on siis isompi residenssi, joka ilmeisesti oli piispan kesäsellainen. Tietty residenssiin kuuluu puutarha, ja tällä residenssillä se oli valtava. Se ei ollut todellakaan kukkasten peittämä, niinkun ois voinut kuvitella, mutta kaunista siellä silti oli. Jänniä patsaita ja paljon sokkeloita. Yks opiskelukavereista oli ottanut Uno -pelin mukaan, ja sen kanssa saatiin kyllä aika kulumaan "tylsässä pikkukaupungissakin" :D




Puutarhan lisäksi Veitshöchheimissa ei oo oikeen muuta nähtävää, toki joki sielläkin virtaa ja sehän on aina yhtä vaikuttava. Aateltiin tulla jokilaivalla takasin, (ei ois maksanut paljoa..) mutta oli liian kylmä, niin päätettiinkin mennä junalla.





 Mä oon miljoona kertaa mennyt Frankfurttiin junalla ja jo autollakin (tosin vaan kyydissä), mutta en oo koskaan nähnyt siitä muuta kuin sen rautatieaseman kyltin ja oon vaan jatkanut junan kanssa lentokentälle. Lauantaina kuitenkin lähdettiin hakemaan mun aupparikaverin äitiä lentokentältä (hostperheellä oli muuta tekemistä eikä se halunnut lähteä yksin ajalemaan autobahnille..) ja kun sen lento laskeutui vasta alkuillasta, päätettiin käydä myös itse kaupungissa, me kun ei kumpikaan oltu siellä vielä käyty.


Se oli aika jännä kokemus siinä mielessä, että tuntui välillä ihan kuin olis ollut ulkomailla. Toki edelleen Main on kaunis, ja Frankfurtin Dom (tuomiokirkko) myös. Toki ne pilvenpiirtäjät on vaikuttavat ja siellä on ihania kahviloita, mutta siihen se sit jääkin. Se on jotenkin liian iso kaupunki mulle. No okei, oltiin siellä lauantaina, joten siellä oli varmaan tuplasti ihmisiä verrattuna arkipäiviin. Käytiin ihan keskellä keskustaa Dunkin Donutsissa kahvilla (ja IHAN PARILLA) donitsilla. Kahvi oli muuten ihan järkyttävän iso, kuumaa ja pahaa. Se kahvila oli tosiaan ihan keskellä Frankfurtin keskuskatua, ja siitä oli hyvä kyylätä ihmisiä jotka sitä keskuskatua pitkin lampsi. Kahdeksalla kymmenestä oli joko primarkin tai H&M:n kassi kädessään ja toisessa kädessä/olalla MK:n tai LV:n laukku. Sit toisella puolella katua makas kodittomia kuluneissa, reikäsissä makuupusseissa, vieressään puolillaan oleva vesipullo. Ja taustalla ne helvetin pilvenpiirtäjät.





Me oltiin n. viis vuotta sitten orkesterin kanssa Shanghain maailmannäyttelyssä soittamassa. Ja sillon kun ei ollut keikkaa, me kierreltiin tietty kaikki turistinähtävyydet. Siellä oli ihan samalla tavalla näkyvissä toi ihmisten eriarvoisuus, toki vielä selvemmin. Kadun toisella puolella oli köyhät, jotka yritti myydä vesimeloneitaan että sais ees jotain syötävää, ja toisella puolella ne, joiden rahahuolet koostui lähinnä rahankäytöstä, ei saamisesta. 


Söpöi sorsii. 

Mua (ja T:tä myös) jotenkin järkytti toi noin näkyvä eriarvoisuus, en olis ikinä uskonut, että tällästä vois nähdä Saksassa. Se on kuitenkin myös hyvinvointivaltio, jolla on rahaa ihan tarpeeksi. Että voisko niistä ehkä antaa jonkun roposen myös niille, joilla  ei ole ees kattoa päänsä päällä? Toki täällä Würzburgissakin on kodittomia ja kerjäläisiä, mutta jotenkin se ero köyhän ja rikkaan välillä näkyi niin selvästi Frankfurtissa, että melkein alkoi ahdistaa.




No, voinpahan ainakin sanoa käyneeni Frankurtissa, ja löydettiin me yks aivan ihana karkkikauppa/kahvila, jossa oli ehkä maailman hienoin vessa! Ja olin ihan taivaassa siellä kaupassa, oisin halunnut ostaa ihan kaikki mahdolliset karkit, mutta tyydyin kuitenkin noitapilleihin (kyllä, siellä oli noitapillejä!!). T maisto puolikkaan ja sai just ja just nieltyä (salmiakin se sillon joskus sylkäs pois kun ei pystynyt syömään) ja ihmetteli, miten tommonen ällötys voi olla kenenkään mielestä hyvää. Die spinnen, die Finnen. 






tiistai 2. kesäkuuta 2015


Hallo! 

Kävin koneella julkaisemattomia kuvia läpi, ja ajattelin julkaista ne nyt.. ;) 


Tän kirjan löysin jo syksyllä Hugendubelista, mut en kehdannut ostaa.. Olis varmaan ollut tosi jännä! ;) 




Keväällä me oltiin pienissä häissä, T:n veli meni naimisiin. Ne vihittiin maistraatissa, ja kirkkohäät seuraa saksalaiseen tapaan sitten joskus ensi vuonna. Juhlat oli ihan kivat, ruoka oli hyvää ja loppuillasta päästiin tanssimaan.. 



Ruisleipää, raejuustoa ja kaurapuuroa. Saksassa. Wot? 

Okei. Ruisleipä on nimeltään "proteiinileipä" eikä tietenkään maistu niin hyvältä kun oikee suomalainen ruisleipä, mutta ajaa asiansa. Siinä ei myöskään oo niin paljoa proteiinia kun esim tummassa reissumiehessä, mutta protskuleipä mikä protskuleipä. :D Kaurapuuroa tein ihan itse omin kätösin ja päällä on tietty äitin tekemää kuningatarhilloa. 


Mun "kotipuisto" on muuttunut kauniimmaksi päivä päivältä. 

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta.
Rakastaa. 
Meiän kylän kukkakimppu. Ei ollu isoin, mutta pääsi jatkoon.



<3

Koiraa on ikävä.. Oon saanut T:n jo ylipuhuttua siihen että hankitaan joskus koira, mutta nyt lähinnä ärsytän sitä kun kiljun aina, kun telkkarissa tai ulkona näkyy koiria. :D