Maanantaimasis

Heipparallaa! 

Mä vihaan maanantaita. Mä vihaan siivouspäiviä. Mä vihaan imuroimista. Mä vihaan sitä, että mä unohdan tehdä kerran kuukaudessa tehtävät jutut ajallaan ja ne jää roikkumaan ja loppujen lopuks ne on kuitenki pakko tehdä. Ja sit mä ajattelen, et mikä tässä nyt oli niin paha, etten voinu tehdä sitä ajallansa.. Sillon ei vaan jotenkaan vissiin oo aikaa.. No okei, viime maanantaina mul oli vähän kiireempi siivous, mut noin niinku yleisesti... 

Pieni maanantaimasis siis tosiaan iski. Lisäks oloa tekee vielä hirveemmäks se, että mulla on yskä, ja muutenki hiukan kipee olo. Mun maitohappobakteerit ja berocca loppu viime viikolla. Uskaltauduin ostamaan (ja jopa maistamaan) saksalaista monivitamiinijuomaa, jota saa eurolla lähikaupasta, mut se maistuu kamalalle, enkä usko että siinä oikeesti mitään vitamiineja on (äiti, ota siis vinkistä vaari ja pliis lähetä mulle beroccaa ja maitohappobakteereja! :D ) 

Silti aion kuitenki olla urhea ja selvitä päivän töistä ja kielikurssista, niinku aikunen konsanaan. Toisaalta niin toivoisin, et mä saisin olla vielä lapsi, maata äitin kainalossa sohvalla ja kattoa muumeja. Ja juoda lämmintä kaakaota. Nyt, ku oon aikunen, täytyy tyytyä teehen. Ja siivota. Tyhmää. 

Viikonloppu meni taas järkyttävän nopeesti. Oon ihan oikeesti sitä mieltä, että viikonloppu vois olla vaikka sen viis päivää, ja viikko sen loput kaks.. Koska eihän kahdessa vapaapäivässä (ja mun tapauksessa puolessatoista vapaapäivässä) ehdi tekemään mitään! 

Lauantaina oltiin Nürnbergissä, käytiin kiertelemässä urheiluvaateoutletteja (etittiin mulle mm. semmosia lämpimiä sisäkenkiä, mitä vois käyttää kotona, mut ei löydetty).. Muutenkaan mä en löytäny mitään, mut se ei hirveesti haitannu, ku oon vieläki niin onnellinen siitä et keskiviikkona löysin tosiaan ne farkut ja kengät! :) 

Sunnuntaina olin ihan hirveen väsyny jostain syystä, vaikka sain kuitenki nukkua ihan jopa yheksään asti (ja siltikin nousin vasta 9:35). Aamulla oli pari tuntia töitä, ja sen jälkeen mentiin pitsalle poikien kanssa.. 

Yhtään kuvaa en oo taaskaan saanu aikaseks ottaa.. Oon tosi innokas kuvaaja näköjään. Oisin  voinu ottaa kuvan esim. mun pitsasta, joka näytti ihan sikahyvältä! :) Siinä oli barbeque -kastiketta, tomaatinpalasia ja tuoreita rucolanlehtiä (en tiiä onks toi oikee sana).. Ja se oli hyvää! 

Heissulivei!

 Moi! 

(olipas vaikeeta keksiä sopivaa tervehdystä ku en jaksanu laittaa hallo... :D )

Ja hauskaa eilistä pyhää vaan! Tosin eilen ei vissiin ollu vapaapäivä muilla ku opiskelijoilla, joten eipä siinä sitten mitään.. Mä hyödyin siitä sillä tapaa, ettei mulla ollu kielikurssia. Lisäksi sain iltapäivän vapaaksi, kun pikkuneiti yöpyy Omalla. Hauskaa. 

Päätin käyttää tunnit hyväkseni, ja lähdin shoppailemaan kaupunkiin. Sieltä löytykin sitten aika täydelliset talvikengät, farkut ja kaikkee pikkuhyödyllistä.. Ja rahaa kului 70 e.. Mutta siinä mielessä mä oon tyytyväinen, että tosiaan löysin sekä kengät että farkut, joita molempia tarviin aika akuutisti, enkä ees tuhlannu kaikkia rahojani! Mulla oli 90 e mukana, ja aattelin että niitten on pakko riitää, ja niinhän ne riittikin :) 

Kävelyllä oli pakko ottaa kuva, kun oli niin talvista maisemaa, että...
Ei näytä marraskuulta! :D

  

Matkustin kaupunkiin pitkästä aikaa bussilla, ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä sitä taas osaa arvostaa sitä omaa autoa (tai no siis mullahan ei sellaista ole mutta saan käyttää perheen autoa).. Bussilla kun kestää vähintään puoli tuntia kaupunkiin, mutta kotiinpäin reissu on tunnin mittainen. Kun pitää kiertää joka perhanan pikkukylä, eikä voi tulla suoraan kotiin! Toisaalta, kyllähän se olis ympäristöystävällisempää sillä bussilla matkustaa, mutta kun matka oikeesti kestää tunnin ja bussi on kirjaimellisesti täynnä, sitä alkaa miettiä, että josko oisin kuitenkin lähtenyt omalla autolla, niin olisin jo perillä... 

Tällä viikolla joudun muuten olemaan vähän enemmän töissä kun normaalisti, koska perheen äiti lähti käymään Suomessa. Maanantaina olin melkein koko päivän pikkumiehen kanssa, mutta koska lapset (pikkuneitikin) on nyt pikkuhiljaa alkanut tottumaan muhun, se on ollut ihan jees. Ja tietenkin saan yli menneistä tunneista korvauksen.. :) Tiistainakin melkein koko päivän olin, mutta iltaa en joutunu olemaan niin pitkään kun maanantaina.. 

Kukkia marraskuussa? Missä mä oon? :D

Tänään en oo oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin ollut pikkuherran kanssa, enkä kyllä yhtään ihmetellyt kun herra mieluummin meni isänsä kanssa nukkumaan kuin mun kanssa.. Alkoi vähän hermo loppua mullakin... Mutta, huomenna ei oo ihan niin pitkä päivä kuin tänään, joten voi mennä huoneeseen ja laittaa oven kiinni, ja ehkä vaikka vähän jopa nukkua. Koska viime yönä nukuin jostain syystä vain neljä tuntia, puol kolmesta puol seitsemään. No okei, sen jälkeen torkuin vielä puoli kahdeksaan, jolloin pikkuherra heräsi ja munkin oli sitten pakko nousta... Tänään meen kyllä ajoissa nukkumaan, ettei ihan koko viikkoa valvo... :) 

Vielä yks syksyinen talvinen kuva :)  

Mutta, kuten kuvista näkyy, sain kuitenkin ravistettua itteni kävelylle (postiin). Olin oikein ylpeä itestäni.. Oli muuten tosi lämmin ja kaunis päivä. Sillon ku lähettiin kävelylle, aurinko paisto ja oli kymmenen astetta lämmintä. Viime viikolla vielä vihasin saksalaista talvea, mutta jos se tällasena pysyis (kylmimmillään n. 5 astetta lämpöä) ni kyllä tykkäisin! :) 

Tähän loppuun vielä terveiset Ellalta ja Jenniltä Skypestä, että voi vaikka illan
pimetessä miettiä, että miten kauniilta sitä voikaan näyttää... :D
Mut oikeesti, Jenni, oot maailman ihanin, rakastan sua ja skypeä :D 

Hyvää yötä! :D 

Rakas joulupukki...

Heippa taas!

Jouluun on aikaa enää runsas kuukausi, joten on ihan hyvä aika alkaa miettimään joululahjalistaa.. :D

Varsinkin kun joululahjojen tänä jouluna täytyy olla sellasia, jotka mahtuu jo muutenki täyteen matkalaukkuun.. ;) 

Mutta, tässä siis pari toivetta jo, jos vaikka joulupukki sattuis blogia lukemaan:

-suoristusrauta (joo, mulla on, mutta kun se on aika vanha jo, tarvisin uuden) 

-maitohappobakteereja, d-vitamiinia, beroccaa (paljon!) ja suomalaisia lehtiä

-vichyä: kasvojenpesuaine ja kasvovesi 

-meikkejä (koska Essin mukaan en saa käyttää muuta kun Lumenea): puuteri, ripsiväri ja luomiväri  

-suklaata (marabou on parempaa ku fazer ;) ) 

-joku tosi hyvä kirja, mikä on pakko lukea heti jouluyönä :) 

-lunta (Suomeen, ei tänne!) 

- ennen kaikkea ihanaa ja kiireetöntä yhdessäoloa rakkaimpien eli perheen kanssa, ihania kiihkeitä keskusteluja (joita joku vois kutsua myös riitelyksi, mut keskusteluja ne on... :D ), lautapelejä (ihan oikeesti!) koko perheen kanssa (ei riistapeliä!) 

- AIKAA, että ehdin näkemään kaikki kaverit, jotka haluan, ja käymään kaikkialla missä haluan! Ei oo ees paha pyyntö, eihän? 

kuva: google-haulla christmas

PS. Oon ollu aika kiltti, enkö ookki? :) 

Kuulumisia...

Hallo! 

Krhm, hupsista, en oo taas viikkoon kirjotellu mitään.. Vois ottaa itteensä niskasta kiinni ja ruveta kirjottelemaan niitä ajatuksia tänne mitä päässä koko ajan pyörii et "ton vois kirjottaa blogiin" mut sit en koskaan kuitenkaan kirjota.. 

Nii, niitä kuulumisia. Ensinnäkin, mä oon todella onnellinen just nyt. Mä en edelleenkään haluais lähtee täältä yhtään mihinkään, vaikka maksettais :) Perhe on ihana, kaverit on ihania, koko tää kylä on ihana, MÄ EN VAAN HALUU POIS TÄÄLTÄ! Koti-ikävää ei oikeestaan oo yhtään. No okei, kummityttöä on vähän. Tai aika paljonkin. Mutta muuten ei oo todellakaan semmonen olo että mä haluaisin pois täältä tai että mä haluaisin kotiin. Ei, ku just nimenomaan kotiin mä en halua. Tai siis porukoille. Niinku asumaan.Koska sen jälkeen, kun on eläny täällä kuitenkin aika itsenäistä elämää(koska ei toi mun hostmama(*) mun perään samalla tavalla höösää ku äiti :D),tuntuu jotenkin typerältä "taantua" taas pikkuvauvaksi ja odottaa, että kaikki tehdään valmiiksi. Ruoka tuodaan laitasella nenän eteen, pyykit saa jättää niille sijoilleen ja joku (eli äiti) siivoaa ja pyykkää ne, eikä mitään tarvitse tehdä. 

Vaikka toisaalta eihän sen tarvi olla sellasta kotonakaan, eikä varmasti oliskaan. Kyllä mä sielläkin luultavasti nykyään siivoisin (no en kyllä imurois :D ), pesisin pyykkiä ja tekisin ruokaa. Luultavasti. Mutta silti ajatus kotona asumisesta tuntuu hassulta. Enkä todellakaan tee tässä mitään yleistyksiä, että kaikki, jotka asuu kotona, on laiskoja paskoja, jotka ei tee mitään ylläpitonsa eteen, mutta mä olin semmonen. Se on jännää miten sitä täällä aattelee että "totta kai mä tyhjennän tiskikoneen, imuroin, pesen lattian ja hoidan lapsia, täytyyhän mun nyt jotain ylläpitoni eteen tehdä" ja sillon kun asuu porukoilla, ei muka tarvi? Sillon ku jotain tekee, tuntuu se hyvältä kun tehdystä työstä saa kiitosta. :) 

Nyt siis tosiaan tuntuu siltä, että koti on täällä. Periaatteessa. Kyllähän mulla on kaikkia siellä Suomessa ikävä, ja teitä on ihana nähdä jouluna, mutta tällä hetkellä mä tunnen kuuluvani tänne, olevani osa myös tätä yhteisöä. Ja tunnen, että mä oon näille ihmisille tärkeä, ja se on aivan mahtava tunne. :) 


(*) Hostmamaa sanon siis mamaksi vain täällä, oikeessa elämässä puhuttelen nimellä :) 

Hallo!

Kummityttöni sanoi ennen Saksaan lähtöäni, että Saksassa pelottaa, ja sen jälkeen jäin miettimään asioita, jotka voisivat pelottaa.. Tietenkin ensin mieleen juolahti kaikki lentokonekaappaukset ja muut sellaiset, mut jätin tietoisesti ne pois ajatuksistani lentokoneen noustessa.. Toki Saksa on iso maa, ja täällä on enemmän mahdollisuuksia tapahtua jotain kuin Suomessa. Mutta tapahtuu sitä Suomessakin, eikä kotona voi pysytellä piilossa maailmalta vain sen takia, että jotain VOI tapahtua. Kun luultavasti ei tapahdu.

Yksi pelko minulla on kuitenkin ollut jo yläasteelta asti.

Yläasteella kirjotin äidinkielen aineeseen pelkääväni sitä, että ajaudun väärälle polulle ja alan huumeiden käyttäjäksi ja muutenkin epäkelvoksi kansalaiseksi. En tiedä mistä tämä pelko johtuu, koska lähipiirissäni ei kuitenkaan ole ketään sellaista. Alkoholiakin maistoin ensimmäisen kerran yläasteen lopussa (humalassa en ollut silloin) enkä tupakkaa ole maistanut vieläkään, joten ainakaan näillä näkymin en ole todennäköisin huumeiden käyttäjä..

Kai mä sitten tunnen olevani sen verran kuitenkin heikko, että jos joku tulisi mulle jotain tarjoamaan, saattaisin ottaa. Varsinkin, kun mulla ei oo kouluaikana (ennen orkesteria) oikeastaan ollu sellasta mulle "kotoista" ryhmää, johon mä oisin kuulunu ilman mitään paineita. Tän takia pelkään edelleen, että varsinkin ryhmän painostuksen alla saattaisin maistaakin jotain, ja kuten kaikki tietävät, jo ekasta maistiasesta voi jäädä koukkuun.

Siksi, aina kun nään narkkarin (paitsi töissä, kun on melkein pakko hymyillä ja kattoa silmiin), katson poispäin ja toivon etten vaikuta kiinnostuneelta enkä kiintoisalta.

(äiti: huoli pois, tää on pieni kylä, en oo nähny täällä yhtään narkkaria!)

Mutta toisaalta nämä kaverit joita mä oon täällä jo saanut, vaikuttaa ihan kunnollisilta, tavallisilta ihmisiltä, jotka on huolehtivaisia ja jos ne huomais jotain outoa, ne kyllä puuttuis siihen. Ja mulla on perhe ja kaverit huolehtimassa musta (vaikkakin kilometrien päässä), ja, kiitos Skypen, ne kyllä näkee jos mulla ei mee hyvin.  Useimmitenhan niillä, jotka "huonoille poluille" ovat eksyneet, on ollut jotain ongelmia lapsuudessa ja nuoruudessa perheen tai kaverien kanssa.

Eikä tää pelko onneks vaikuta mun tekemisiin pahasti: uskalsin lähteä Saksaan ihan yksin, vaikka täällä VOI sattua jotain. Ja koska mun on täällä kuitenkin hyvä olla, mä tunnen että ihmiset välittää musta, eikä mulla oo mitään syytä alkaa pyöriä huumeliigoissa, ei mun ehkä tarvitse pelätä. Eikä ainakaan äidin. :)

Tän pelon kanssa on varmaan ihan sama juttu ku jännityksen kanssa: jos ennen keikkaa jännittää hiukan, se menee hyvin, mut jos ei jännitä yhtään, se ei välttämättä mee hyvin, saattaa jopa mennä ihan pilalle. Eli nyt kun mulla on pelko olemassa, mä osaan huomata ehkä ne "väärät" ihmiset ajoissa, enkä joudu narkkariksi.. :)

Mutta siis pelko pois ja hauskaa päivää itse kullekin! :)

( EDIT: töillä tarkoitin apteekkityötä, jossa en enää ole, ja johon en myöskään näillä näkymin ole palaamassa... miksi mä silti sanoin noin? :D )

Viime viikkoa..

Hallo! 

Kyllä se talvi vaan tännekin alkaa pikkuhiljaa rantautumaan, tämä tyttö nimittäin tarvitsisi villasukat päivälläkin.. Äiti sais lähettää toisetkin villasukat tänne ;) 

Viikonloppu meni taas todella nopeesti, miks niitten pitää mennä niin? :D Miksei viikonloppu vois olla vaikka viis päivää ja itse viikko sen kolme päivää? Kysyn vaan.. 

Perjantaina käytiin tosiaan yhden kaverin kanssa italialaisessa ravintolassa syömässä. Aika hyvää risottoa oli siellä! :) Viihdyttiin siellä aika pitkään, keskusteltiin kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, ja oli kivaa ;) kotona olin vasta yhden jälkeen yöllä.. 

Lauantaina nukuin pitkään, puol yhdeltä vasta nousin sängystä ;) päivällä en tehnyt oikeastaan yhtään mitään, ja illalla oli luvassa vuoden parhaat bileet läheisen kylän koululla. Ihan hyvä meno siellä oli, mutta mulla oli siellä alkuillasta ehkä vähän tylsää, kun olin porukan ainoa tyttö, mutta ei se enää loppuillasta haitannut...

Tänään oltiin kaverilla syömässä ja kattomassa leffaa (joka tosin jäi kesken kun piti lähteä nukkumaan :D ).. Mutta kyllähän sen nyt tietää miten elokuvat aina loppuu, sankari saa prinsessansa pelastettuaan ensin maailman :D 

Huomenna on taas siivouspäivä, ja tällä kertaa katon kyllä aika tarkkaan, ettei imurin läheisyyteen ilmesty pähkinöitä tai mitään nyrkkiä pienempää ;) 

En oo saanut otettua yhtään kuvaa koko viikolla, vaikka kuvattavaa olisi ollut vaikka millä mitalla .. No, ehkä ens kerralla sitte... :)

Thank good it's...

kuva: google-haulla friday

Jee! Vihdoin ja viimein! No ei vaan, tänään on kyllä oikeesti pitänyt pari kertaa miettiä ja tarkistaa kalenterista, et niin onks tänään perjantai? Noi pyhät ja vapaapäivät vähän sekottaa... :) Täks illaks on hieman suunnitelmia, mennään yhden kaverin kanssa syömään, mutta kertoilen illasta sitten huomenna enemmän..

Nyt tulin vaan lähinnä kertomaan, että fiilikset on miljoona kertaa paremmat kuin maanantaina! Ei mulla muuta, heippa! :)

Hauskaa perjantaita! :)