Endlich kuulumisia

Moi! 

Ensinnäkin anteeks, mä en haluu ees laskea, kuinka kauan siitä on ku oon viimeks kirjotellu.. Enkä voi todellakaan sanoa unohtaneeni blogia, koko ajan on tullu juttuja mieleen mitä vois kirjotella blogiin ja sit heti sen perään et no ainii, en oo kyllä muutenkaa kirjotellu sinne mitään, täytyy kirjottaa sit ku on aikaa. Ja niinku arvata saattaa, sitä aikaa ei sit kuitenkaan oo ollu.. Pari kertaa oon tänne jo tullu aikeena kirjotella kuulumisia, mut ne tekstit on jääny kesken, ku ei oo vaan jotenki ollu fiilistä tai aikaa tai mitään kirjotettavaa (mukamas...). Mut nyt on kuitenki ilmeisesti väsymys sillä standarditasolla, että on kiva kirjottaa, ja ku koneki on ollu hetken aikaa pois käytöstä (ihan vaan sen takia, että en oo saanu aikaseks kävellä Anttilaan ja ostaa nettipiuhaa enkä muistanu pölliä sitä kotoa), ni on senki takia taas kiva kirjottaa..

Joo. Toivottavasti tätä on myös kiva lukea, nyt tulee käytettyä lähinnä ajatuksenvirtatekniikkaa, mutta toivottavasti jotain selvää saa. 

Niin, niihin kuulumisiin. 

Ensinnäkin, en oo enää Saksassa, vaan tulin takasin Suomeen elokuun puolessavälissä. Olin yhentoista jälkeen Suomessa, ja jouduin taas matkustamaan bussilla kotiin.. Iskä haki ja äiti oli tehny mulle voileipiä :). Ja kyllä, oli haikee lähteä, ku T jäi sinne, mutta se ei hirveesti haitannu, koska tiesin, että me nähdään taas kolmen viikon päästä. :) 

Krhm, ihan vaan pikkuvinkkinä: jos lähdet Saksaan yli puoleksi vuodeksi,
ja shoppailet vähintään kerran viikossa (koska sulla vaan on yksinkertaisesti
liikaa rahaa ja aikaa), älä jumankauta luule että kaikki tavarat mahtuu matkalaukkuun!
Nimim. Melkein ylipainosen matkalaukun lisäks lähetetty paketti painoi vaivaset
26 kiloa... :) 

Toisekseen, asia, jonka oisin voinu kertoa jo aikasemmin, mut ihan sama. Mä opiskelen  Helsingin yliopistossa saksaa! :) Hehe, ylläri sinänsä toi saksa ton välivuoden jälkeen, mut nyt on aika selkeetä, mikä musta tulee isona. Ainaki vielä :D 

Tosiaan opinnot alko elokuun lopussa orientaatioviikolla, jonka vois tiivistää sanaan piknik. Meiän tuutorit on ihania (ja orientaatioviikon perusteella tykkää pikniköidä), ja fuksitkin ihan jees (no ei vaan, ihania neki on!). Nyt opiskelut on pyörähtäny ihan kunnolla käyntiin, ja ihan mukavalta vaikuttaa. No okei, ei nyt suoranaisesti mukavalta, perkeleesti hommaahan tässä on, mut sanotaanko siedettävältä. Ja se, että suurin osa opettajista puhuu saksaa, ei häiritse niin paljoa ku mä aattelin.. 

Kolmanneks, mä asun Helsingissä! Ja vieläpä ihan keskustassa :) Tosin, tästäki kävelee 20 minuuttia yliopistolle, mut eiköhän sen kestä. Ja meneehän tosta metro, jos ei kestä :D (joo joo äiti, meen aina kävellen, tiedetään et se tekee hyvää!) Yks tuutori kysy multa jo, et tuntuuko Helsinki jo mun kotikaupungilta. Vastaus on ei. Ei todellakaan tunnu, koska osaan liikkua tasan tarkkaan tossa keskustassa ja yliopistolla. Ja asunnolle. Aattelin tässä joku viikonloppu ku oon täällä päin, ihan vaan hypätä ratikkaan ja kiertää sen lenkin tai sit muuten vaan haahuilla pitkin Stadia (tosin ajattelin tehdä ton myös Saksassa, mutten koskaan tehny..). 

Mä asun siis asuntolassa kymmenen neliömetrin huoneessa ja jaan vessan, suihkun ja keittiön (joka on tosin nyt rempan alla, jee!) kymmenen muun opiskelijan kanssa. Oon kyllä tykänny asua täällä, ja ku yhteiset pelisäännöt on sovittu ja niitä noudatetaan, en keksi syitä, miksen tykkäis jatkossakin.. TOSIN (ihan vaan äitille ja iskälle tiedoksi ja muistutukseksi) en aio täällä sitä koko viittä(-seitsemää-kymmentä, mut siis viittä) vuotta asua, vaan aion kyl etsiä jotain isompaa jossain vaiheessa. Koska, no, kymmenen neliömetriä ja maisemana ankee sisäpiha ja ruskee tiiliseinä - why not? 

T siis tosiaan tuli käymään mun luona melkein heti ku olin asettunu taloks. Stressasin sitä ihan hirveesti, että se kuolee tylsyyteen eikä löydä mitään tekemistä sillä aikaa ku mä oon yliopistolla, mut niin ei käynykään.. T tykkäs Helsingistä (enemmän ku talvella; mahtokohan johtua oppaan lisääntyneestä Helsingin -tuntemuksesta?) ja otti ihan sikana kuvia. Niitten kuvien myötä sen koko perhe haluaa kuulemma ens kerralla mukaan, ku Helsinki on niin kaunis. Pitää vaan ehkä miettiä jotain muita majotusmahdollisuuksia, mun 10 neliömetrin huone kävi nimittäin suht ahtaaks jo kahdelle.. :D 

Että siinä niitä tällee ensalkuun.. Sit aattelin (ja nyt ku kirjotin sen tänne ni on myös pakko julkasta) kirjotella viimisistä päivistä Saksassa, koska niistä löytyy myös erittäin kaunista ja herkkää kuvamateriaalia :) 

Heipparallaa!

Suomen reissusta on selvitty hengissä ja suht hyvissä hengen voimissa, ja nyt oon taas onnellisesti Saksassa. Ja voisin kyllä sanoa, että mua onnellisempaa tyttöä ei ehkä ainakaan täällä päin näy, meikäläinen on meinaan yhtä hymyä :) T oli järkänny mulle ehkä maailman ihanimman yllätyksen, ja on muutenki aivan sairaan ihanaa taas olla sen kainalossa. 

Etwas so süßes hab ich noch nie gesehen! <3

Voin kertoa, että toi mies on ehkä maailman ihanin mies. 

Nää pari päivää oon siis viettäny aika tiukasti T:n kainalossa.. Mun hostperhe tuli vasta pari päivää mun jälkeen Saksaan (nekin siis vietti lomaa Suomessa), joten mulla oli ihanasti aikaa järjestellä kamojani kotona ennen ku ne tuli... 

Mut nyt lähen laittamaan itteeni valmiiksi iltaa varten, sitten syömään ja T:lle :) Ihanaa viikonloppua! :) 

...and that's who i am

<3

niitä molempia :) 

Kuulumiset lyhyest... - tai miten sen nyt ottaa

Heippa! 

Täällä on kevät! Aurinko paistaa, linnut laulaa (sitä ne on tosin tehny jo pari kuukautta) ja ihmiset on hyvällä tuulella. Mä oon ostanu jo ekat kevätvaatteeni, ja eilen olin parvekkeella ottamassa aurinkoa :) 

Viikonloppu meni taas vaihteeks sikanopeesti. Lauantaina viihdytin lapsia pari tuntia, jotta äiti pääsi siivoamaan. Pihalla leikittiin hiekkalaatikolla, pelattiin jalkapalloa, ihmeteltiin katkennutta matoa ja hypittiin trampoliinilla, kunnes alko sataa. Koitettiin pikkuneidin keksimällä sadetanssilla saada sadetta pois, mutta se vaan ylty :D Illalla mentiin syömään italialaiseen, ja siellä menikin sitten hiukan kauemmin, kun saatiin odottaa ainakin puol tuntia ennen ku meiltä otettiin ees tilaukset! 

Sunnuntaina lähdin T:n vanhempien ja siskonpojan kanssa lähikylään sellaseen pieneen eläintarhaan siks aikaa ku T oli pelaamassa tennistä. Oli kyllä kivaa, vaikken nähnykään muita eläimiä ku kaneja ja vuohia :D Illalla teki mieli jotain hyvää ja terveellistä, ja söin kasvispitsaa, jossa oli tuoreita herkkusieniä, paprikaa ja tomaattia. Oli tosi hyvää :) Tosin se(kin) oli liian iso, koska kun pojat himoitsi jätskiä, mua ajatus lähinnä oksetti :D Loppuillan vietin T:n kainalossa telkkaria katellen ja torkkuen, as usual :) 

Maanantaina meinasin myöhästyä töistä, kun T ei millään ois päästäny mua lähtemään :) Kerkesin kuitenki ajoissa, ja heti ku pääsin ovesta sisälle, pikkuneiti huusi mua jo yläkerrasta. Aamupäivällä käytiin pikkuherran kanssa kävelyllä ja jäätiin ulos leikkimään ja nauttimaan auringonpaisteesta. Iltapäivällä siivosin supernopeesti, ja menin parvekkeelle lukemaan (pääsykoe)kirjaa ja ottamaan aurinkoa. Väriä muhun ei luultavasti tarttunu pätkän vertaa, sitä ei kyllä varmaan tuu muualta ku purkista vaikka olisin auringon alla koko päivän! Ärsyttävää. Ihan epistä, et toiset ruskettuu jo siitä ku pistää nenänsä ulos ikkunasta ja meikäläinen muistuttaa lähinnä kalkkilaivan kapteenia, vaikka olis koko päivän auringossa! 

Tänään olin taas Zumbassa, ja sen jälkeen vielä vähän stepperillä polttamassa kaloreita. Tarkoitus oli mennä pyöräilemään (siis kuntopyörällä), mutta kaikki pyörät oli varattuja. Illemmalla töiden jälkeen voisin toki lähteä ihan oikealla pyörällä vähän lenkille, katotaan... Tai ehkä se jää huomiselle tai torstaille... 

Nyt meikä lähtee juomaan kahvia ja sitten herättämään pikkuherraa, jotta päästään ulos auringonpaisteeseen! :) Uteliaille muuten tiedoksi, että siellä on vaivaset 24 astetta lämmintä! 

Kuulumiset piiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa

Heissan!

Nyt on jääny blogi vähän pienemmälle huomiolle lähiaikoina, mutta hengissä ollaan edelleen! :) 
On vaan mukamas ollu niin paljon tekemistä... (seliseli!) 

Siis niitten kuulumisten pariin... 

Piipahdin tossa pääsiäisen tienoilla Suomessa. Reissu oli ihan liian lyhyt, ja siitäki meni matkustamiseen kaks päivää. Pitkäperjantaina lähdettiin T:ltä (joka kuskas mut rautatieasemalle, ei tullu mukaan tällä kertaa) kuuden jälkeen ja kotona (tai siis siskolla) Suomessa olin puol kaheksan jälkeen illalla..

Mutta kyllä se matkustus kannatti: pääsin näkemään ekaa kertaa siskon vauvan, joka oli kyllä aika söpö!! Lauantaina vietettiinkin kyseisen vauvelin ristiäisiä ja tyttönen sai kauniin nimen :) 

Osa tarjoiluista.. En tiiä oliko siskon tarkotus saada vieraat sairaanmoiseen
ähkyyn, mutta mun kohdalla se ainaki onnistu... Kaikkiahan oli siis
pakko maistaa, eikä aina ihan onnistu se "no jos ihan vähän..." :D

T muuten katu nää kuvat nähtyään sitä, ettei lähteny mukaan :D
ja siskolle tuli rispektit noista leipomuksista!
 

Sunnuntaina oli normaali kotipäivä. Semmonen ihanan laiska sunnuntai, joita mä aina kotona vietin... Käytiin Sakken, kummitytön ja äitin kanssa vähän kävelyllä, tehtiin ruokaa ja kävin moikkaamassa maailman ihaninta Jenniä :) Tosin oli ihan liian vähän aikaa vaihtaa kuulumisia, mut ehkä keväämmällä ehditään paremmin :) Illalla vietin parhaani mukaan aikaa kummityttöraksun kanssa ja koitin halailla sitä varastoon.. 

Tärkeimmät matkalla Saksaan... 

Yöllä puol kahelta lähti taas bussi lentokentälle, ja tällä kertaa pystyin jo nukkumaan koko matkan.. Lentokentällä olinki pirteenä viiden aikaan.. Lennonki nukuin melkein koko ajan, sen aikaa onnistuin jotakuinkin pitämään itteni hereillä, et kerkesin syömään sämpyläni :) 
Saksassa olin kymmenen jälkeen (Saksan aikaa), ja siitä matkustin vielä junalla ja T:n kyydillä kotiin. Loppuilta kuluikin (onneksi) rennoissa merkeissä T:n kainalossa, ihan pari kertaa saatoin nukahtaa, mutta ei se mitään...  

Still alive ja kuulumisia

 Kukkuu! 

Ensinnäkin pahoittelut, ettei musta oo kuulunu (järkyttävän) pitkään aikaan, oon kuitenki elossa.. Ja suht hyvissä hengen voimissa ainakin fyysisesti...

Niin. T:n kanssa on nyt ollu vähän ongelmaa ja sen takia oon tällä hetkellä hiukan ymmälläni, enkä rehellisesti sanottuna tiiä, mitä mun nyt sen kanssa pitäis tehdä. Tai no, perheeltä on toki ohjeistusta otettu vastaan ja ne kyllä tietää, mitä mun pitäis tehdä, mutta kun se ei aina oo niin yksinkertaista... No, eiköhän ne asiat kohtapuoliin selvene, kun keritään molemmat kunnolla istumaan alas ja puhumaan.. 

Työt oon sydänsuruista huolimatta pystyny hoitamaan hyvin, lapset tuo mukavasti muuta ajateltavaa, ni ei tarvi koko ajan T:tä miettiä.. Ja toisaalta siivotessa saa purkaa kaikki turhaumat ja v*tutukset miehiin (tai mihin vaan) liittyen. :D Viikonloppuna hostmama oli poissa, joten jouduin olemaan vähän enemmän kotona. Mut ei se kyllä hirveesti haitannut, ihan hyvin kerkesin silti näkemään kavereita ja T:tä. 

Täällä alko Früjahrfestit lauantaina, ja mentiin niitä heti illalla kattomaan poikien kanssa. Se oli vähän niinku tivoli Suomessa, ei nyt mitenkään ihmeellinen juttu.. Laitteita oli jonkun verran, mut ihmisiä sitäkin enemmän.. 

Sunnuntaina käytiin myös Frühjahrsfesteillä, tällä kertaa eri kokoonpanolla. Käytiin myös yhessä laitteessa, tietenki siinä kaikista pahimman näkösessä.. Siellä me kieputtiin sen mukana, välillä pää alaspäin, välillä niin, että tuntu et nyt ihan oikeesti tipun tästä.. Ja kun  tommosen kakskymppisen nuoren naisen ottaa mukaan, ni sai koko jonotusajan kuunnella manailua siitä että ihan varmaan menee noi turvavyöt rikki ja me lennetään... On kuulemma tullut vanhaksi... :D

Oli kyllä mullakin sen kyydin jälkeen kädet ihan sikakipeinä, sen verran lujaa tuli niistä kahvoista puristettua.. :D 

Joka festareitten ja tapahtumien mustia eli metrilakua  ei Frühjahrsfesteillä ikävä kyllä myyty, ja mun piti tyytyä saksalaiseen versioon.. Kyllä neki ihan hyvältä maistuu, mutta ei oo kyllä lähelläkään metrilakua.. 

Eilen oli ihan perusmaanantai, aamupäivän olin pikkuherran kanssa ja iltapäivällä oli siivous.. Siihen meniki yllättävän kauan, ja pikkuneitikin kerkes "auttamaan" mua lattian pesussa.. Sitten syötiin iltapalaa ja lapset meni nukkumaan. Mun piti lukea pääsykokeisiin, mutta väsytti niin paljon, ettei silmät meinannu pysyä auki.. Menin siis suosiolla vähän aikasemmin nukkumaan.. 

Tänään aikasesta nukkumaanmenosta huolimatta väsytti aamulla niin, etten ois millään jaksanut nousta.. Lapset kuitenki huuteli mua jo oven ulkopuolelta, ja lopulta oli pakko nousta syömään aamupalaa ennen ku lapset pääsee valloilleen ja mun pitää olla niitten kanssa... Olin siis hetken aikaa pikkuherran kanssa, kun hostmama vei pikkuneidin hoitoon. Muuten aamu oli vapaa, eli pääsin taas Zumbaan! Oli kyllä taas ihan sikakivaa, kun sai unohtaa huolet hetkeksi ja vaan tanssia! :) Zumbassa se on vaan niin parasta, että vaikkei kaikkia liikkeitä osais tai pystyis hyvin tekemään, niin silti voi ihan hyvillä mielin tehdä sen minkä osaa/pystyy, eikä ohjaaja kato mitenkään pahasti..  

Täällä oli viikonloppuna ihan täysin kevät, yli viistoista astetta parhaimmillaan lämmintä. Nyt tuli taas talvi, on ihan sikana lunta ja miinus yks pakkasta.. Ihan tyhmää, mä kun suunnittelin jo uuden kevättakin ja kevätkenkien ostamista... Yhdet kesäkengät muuten ostin jo, mutta niitä ei todellakaan vielä voi käyttää, vaan täytyy siirtyä takasin niihin perhanan talvisaappaisiin! 

Mutta, kohta alkaa työt, joten meen ehkä juomaan kahvia ja syömään jälkkäriä ennen ku jään pikkuherran kanssa kaksin... Jos ulkona ei enää sada lunta, voitais ehkä jopa uskaltautua sinne kylmyyteen kävelylle... :) 

Hauskaa loppuviikkoa! 

Kuulumiset

Helau! 

(hirveen vaihtelevia noi mun otsikot...) 

Ai että nyt on hyvä fiilis! Olin tänään koko päivän pikkuherran kanssa, joten huomisen sain kokonaan vapaaksi.. Suunnitelmissa on siis nukkua pitkään T:n kainalossa ja sen jälkeen mennä kaupungille hieman shoppailemaan... :) Pikkuneidillä on synttärit, joten lahja täytyy paketoida ja korttiki hankkia vielä.

Tänään oltiin kattomassa Fasching -kulkuetta kylällä.. Se oli suht hassua, koska Suomessa ei oo mitään tommosta.. Meillä on vaan laskiainen ja laskiaispullat (joita me meinataan tehdä ku T:llä on loma...). Fasching sen sijaan näyttää tältä: 

Taustalla Tanzmariechen, tanssiryhmä, jossa kuulemma joka tyttö on joskus ollut.

Se siis alko jo viikkoja sitten (tuhkakeskiviikkona, mut älkää kysykö koska se oli...), ja huipentu nyt tänä viikonloppuna ja tänään.. Viikonloppuna kylällä olis ollu juhlat, joissa ois ollu koko kylä ja johon ois ollu vähän niinku pakko mennä.. No, me oltiin koviksia ja päätettiin juhlistaa Faschingia kahdestaan tyhjässä talossa. Tarkotus oli siis pitää yksityispartyt kahdestaan, mut oltiin molemmat niin väsyneitä, et nukahdettiin jo puol kahdentoista jälkeen.. :D 

T ei kuulemma oo hirvee Fasching - tyyppi, joten viikonloppuna ei nähty myöskään yhtäkään kulkuetta, mutta onneks kylällä oli vielä tänään.. :) Oli kyllä aika hienoa, ja tosiaan ihan erilaista ku Suomessa. Kaikki huuteli helauta ja heitteli karkkia. Loppujen lopuks mä raahasin pikkuherran lisäks vaunuissa kotiin varmaan kaks kiloa karkkia, ja voin kertoa, että lapset ei ehkä koko vuotena saa niitä syötyä! :D 

Eilenkin oli vähän epätavallisempi päivä.. Pikkuneidin tarha oli kiinni, koska oli Rosenmontag. Pikkuherra meni salille lastenhoitoon ja neiti jäi mun kanssa kotiin. Näin innostunut se oli jäämään mun kanssa: 

Siitä näkyy sukkahousut ja saappaat. Neiti oli piileskeli hetken aikaa tuolla,
kunnes leikit alko kiinnostamaan.. :)

No, kyllä se tuolta piilostaan sit loppujen lopuks tuli ja päästiin leikkimään.. :) Leikittiin äitiä ja lasta, koulua ja piiloteltiin monsteria vessassa, kunnes pikkuherra tuli isänsä kanssa kotiin.