Hallo!

Kummityttöni sanoi ennen Saksaan lähtöäni, että Saksassa pelottaa, ja sen jälkeen jäin miettimään asioita, jotka voisivat pelottaa.. Tietenkin ensin mieleen juolahti kaikki lentokonekaappaukset ja muut sellaiset, mut jätin tietoisesti ne pois ajatuksistani lentokoneen noustessa.. Toki Saksa on iso maa, ja täällä on enemmän mahdollisuuksia tapahtua jotain kuin Suomessa. Mutta tapahtuu sitä Suomessakin, eikä kotona voi pysytellä piilossa maailmalta vain sen takia, että jotain VOI tapahtua. Kun luultavasti ei tapahdu.

Yksi pelko minulla on kuitenkin ollut jo yläasteelta asti.

Yläasteella kirjotin äidinkielen aineeseen pelkääväni sitä, että ajaudun väärälle polulle ja alan huumeiden käyttäjäksi ja muutenkin epäkelvoksi kansalaiseksi. En tiedä mistä tämä pelko johtuu, koska lähipiirissäni ei kuitenkaan ole ketään sellaista. Alkoholiakin maistoin ensimmäisen kerran yläasteen lopussa (humalassa en ollut silloin) enkä tupakkaa ole maistanut vieläkään, joten ainakaan näillä näkymin en ole todennäköisin huumeiden käyttäjä..

Kai mä sitten tunnen olevani sen verran kuitenkin heikko, että jos joku tulisi mulle jotain tarjoamaan, saattaisin ottaa. Varsinkin, kun mulla ei oo kouluaikana (ennen orkesteria) oikeastaan ollu sellasta mulle "kotoista" ryhmää, johon mä oisin kuulunu ilman mitään paineita. Tän takia pelkään edelleen, että varsinkin ryhmän painostuksen alla saattaisin maistaakin jotain, ja kuten kaikki tietävät, jo ekasta maistiasesta voi jäädä koukkuun.

Siksi, aina kun nään narkkarin (paitsi töissä, kun on melkein pakko hymyillä ja kattoa silmiin), katson poispäin ja toivon etten vaikuta kiinnostuneelta enkä kiintoisalta.

(äiti: huoli pois, tää on pieni kylä, en oo nähny täällä yhtään narkkaria!)

Mutta toisaalta nämä kaverit joita mä oon täällä jo saanut, vaikuttaa ihan kunnollisilta, tavallisilta ihmisiltä, jotka on huolehtivaisia ja jos ne huomais jotain outoa, ne kyllä puuttuis siihen. Ja mulla on perhe ja kaverit huolehtimassa musta (vaikkakin kilometrien päässä), ja, kiitos Skypen, ne kyllä näkee jos mulla ei mee hyvin.  Useimmitenhan niillä, jotka "huonoille poluille" ovat eksyneet, on ollut jotain ongelmia lapsuudessa ja nuoruudessa perheen tai kaverien kanssa.

Eikä tää pelko onneks vaikuta mun tekemisiin pahasti: uskalsin lähteä Saksaan ihan yksin, vaikka täällä VOI sattua jotain. Ja koska mun on täällä kuitenkin hyvä olla, mä tunnen että ihmiset välittää musta, eikä mulla oo mitään syytä alkaa pyöriä huumeliigoissa, ei mun ehkä tarvitse pelätä. Eikä ainakaan äidin. :)

Tän pelon kanssa on varmaan ihan sama juttu ku jännityksen kanssa: jos ennen keikkaa jännittää hiukan, se menee hyvin, mut jos ei jännitä yhtään, se ei välttämättä mee hyvin, saattaa jopa mennä ihan pilalle. Eli nyt kun mulla on pelko olemassa, mä osaan huomata ehkä ne "väärät" ihmiset ajoissa, enkä joudu narkkariksi.. :)

Mutta siis pelko pois ja hauskaa päivää itse kullekin! :)

( EDIT: töillä tarkoitin apteekkityötä, jossa en enää ole, ja johon en myöskään näillä näkymin ole palaamassa... miksi mä silti sanoin noin? :D )