Krhm, hupsista, en oo taas viikkoon kirjotellu mitään.. Vois ottaa itteensä niskasta kiinni ja ruveta kirjottelemaan niitä ajatuksia tänne mitä päässä koko ajan pyörii et "ton vois kirjottaa blogiin" mut sit en koskaan kuitenkaan kirjota..
Nii, niitä kuulumisia. Ensinnäkin, mä oon todella onnellinen just nyt. Mä en edelleenkään haluais lähtee täältä yhtään mihinkään, vaikka maksettais :) Perhe on ihana, kaverit on ihania, koko tää kylä on ihana, MÄ EN VAAN HALUU POIS TÄÄLTÄ! Koti-ikävää ei oikeestaan oo yhtään. No okei, kummityttöä on vähän. Tai aika paljonkin. Mutta muuten ei oo todellakaan semmonen olo että mä haluaisin pois täältä tai että mä haluaisin kotiin. Ei, ku just nimenomaan kotiin mä en halua. Tai siis porukoille. Niinku asumaan.Koska sen jälkeen, kun on eläny täällä kuitenkin aika itsenäistä elämää(koska ei toi mun hostmama(*) mun perään samalla tavalla höösää ku äiti :D),tuntuu jotenkin typerältä "taantua" taas pikkuvauvaksi ja odottaa, että kaikki tehdään valmiiksi. Ruoka tuodaan laitasella nenän eteen, pyykit saa jättää niille sijoilleen ja joku (eli äiti) siivoaa ja pyykkää ne, eikä mitään tarvitse tehdä.
Vaikka toisaalta eihän sen tarvi olla sellasta kotonakaan, eikä varmasti oliskaan. Kyllä mä sielläkin luultavasti nykyään siivoisin (no en kyllä imurois :D ), pesisin pyykkiä ja tekisin ruokaa. Luultavasti. Mutta silti ajatus kotona asumisesta tuntuu hassulta. Enkä todellakaan tee tässä mitään yleistyksiä, että kaikki, jotka asuu kotona, on laiskoja paskoja, jotka ei tee mitään ylläpitonsa eteen, mutta mä olin semmonen. Se on jännää miten sitä täällä aattelee että "totta kai mä tyhjennän tiskikoneen, imuroin, pesen lattian ja hoidan lapsia, täytyyhän mun nyt jotain ylläpitoni eteen tehdä" ja sillon kun asuu porukoilla, ei muka tarvi? Sillon ku jotain tekee, tuntuu se hyvältä kun tehdystä työstä saa kiitosta. :)
(*) Hostmamaa sanon siis mamaksi vain täällä, oikeessa elämässä puhuttelen nimellä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti