Moi!
Mun on nyt pakko kertoa, et mä oon tosi onnellinen. Mulla menee hyvin. Mietin just tänään töissä ku oli hirmunen flow päällänsä, et mulla on asiat itse asiassa tosi hyvin. Joo, totta kai ärsyttää et Helsingissä on pakko aina tuulla ja et pakkaset tuli takas, mut hei, lumi kuitenki suli pois.
Mut mä oon onnellinen. Mulla on työ, josta mä tykkään tosi paljon (useimmiten, en ehkä sillon ku asiakkaan koira oksentaa lattialle ja kyseinen asiakas ei viitti sanoa asiasta mitään tai sillon ku toinen asiakas vie ruuhka-aikana vartin farmaseutin aikaa ja sit vielä toisen vartin kassatytön aikaa tajutakseen, miten yskänlääkettä kuuluu ottaa.), mä opiskelen alaa, joka mua kiinnostaa, mulla on maailman ihanin poikaystävä, maailman ihanin perhe ja maailman ihanimmat ystävät.
Mä en vaihtais mitään elämässäni tällä hetkellä. No okei, kyllä mä ehkä haluaisin, et me asuttais T:n kanssa samassa maassa, mut sille nyt ei voi mitään. Mä oon vaan jotenki tottunu ja sopeutunu elämään täällä just näin, ja mä tykkään siitä.
Musta myös tuntuu että mä oon nyt vihdoin ja viimein löytäny sen kuuluisan liikunnan ilon. Mun on pakko päästä liikkumaan. Viime viikolla yks päivä mun oli pakko kävellä metron liukuportaat (tulin metrolla koska oli kiire töihin koulun jälkeen) ylös, koska halusin haastaa mun lihaksia ja tuntu tyhmältä vaan seisoa. Sh'bamissa varsinki tulee semmonen olo et voi tehä mitä vaan ja jotenki mulle tulee siellä aina semmonen hirveen mahtipontinen fiilis. Jos ohjaaja esimerkiks sanoo et "jos haluut tehä vähän kevyemmin, voit tehdä näin..." ni meikä vetää vielä kahta kovempaa ja ajattelee et minähän en mitään kevyempiä liikkeitä tee, minä kyllä jaksan. :D Tosin musta tuntuu et noilla ihanilla ohjaajillaki voi olla osansa tohon mun liikunnan ilon löytämiseen, koska ne on tosiaan niin ihania. Esimerkiks yks bodypumpin ohjaaja sanoo aina venyttelyjen aikana, et älä mieti sitä, mitä oisit voinu tehdä toisin, vaan mieti sitä, et sä sait ittes tulemaan tänne ja oo ylpee siitä.
Nii. Tänään olin siis taas pitkästä aikaa bodypumpissa. Pitkästä aikaa siks, että olin tossa viime viikolla vähän kipeenä, enkä sen takia viittiny mennä.. Tänäänki aamulla kyllä mietin ihan viimiseen minuuttiin asti et jaksanko nousta, mut sit onneks jaksoin ja ehdin ajoissa :) Sen jälkeen menin suoraan kouluun (myöhästyin vähän mut ei haittaa koska oli hyvä syy, tosin opettaja ei kysyny sitä mut silti :D) Hypärillä kävin yhden kaverin kanssa syömässä, heitin nopeesti ne hikiset salikamat kotiin ja menin shoppailee. Ja löysinki jotain, nimittäin korun vuosijuhlamekkoon. Koulun jälkeen oli töitä ja siellä tuliki toi edellämainittu flow. Asiakkaita siis riitti ja tekemistä ei tarvinnu hirveen kauaa etsiä. Päivä oli tosi kiva siihen seittemään asti, mut sit toinen kassatyttö lähti kotiin ja meikä jäi yksin farmaseuttien kanssa. Asiakkaita eli tekemistä riitti edelleen tasaseen tahtiin, mun mielestä enempiki ku keskiviikkosin yleensä, ja sit siellä tosiaan oli yks asiakas koiransa kanssa. Seuraava asiakas sit kysy et nii ooks huomannu et tos lattialla on oksennusta? Voitte kuvitella, kuinka mä hypin riemusta ku mä näin sen. No, seuraavan asiaakkaan pilleripurkki (tietenki lasinen) tippu lattialle ja meni rikki ja sen pillerit levis pitkin maita ja mantuja. Tämä siis kymmentä vaille yheksän, kun mulla oli toinen kassa puoliks laskematta ja ovet laittamatta kiinni. Mä aattelin jo et mä en saa ikinä ovia kiinni ja ihmisiä lappaa koko ajan sisään ja me ollaan täällä vielä kymmeneltäki, mut tilanne onneks rauhottu niin et sain ovet kiinni ja kassat laskettua ihan jopa ajallaan.. Onneks se oli mun tän viikon viiminen työvuoro...
Ainii, kaks päivää siihen et T tulee! :) Mistä tulikin mieleeni et mun täytyy huomenna vielä pyykätä, kuurata kylppärin laatat, imuroida mun huone ja siivota mun jääkaappi.. Ja kampaajallaki pitäis käydä ennen vuosijuhlia eli ennen ku T tulee koska en mä sillon voi käydä ku se on täällä. No, onneks on hommaa ni menee aika nopeemmin! :)
Nyt mä rupeen suunnittelee nukkumaanmenoo ja oottelee et T soittaa :)
Hyvää yötä :)
