Lähihistoriaa kuvina

Kai sitä vielä lähihistoriaks voi sanoa, vaikka onkin viimeks kirjottanut elokuussa? :D Tässä siis pieni historiallinen katsaus siitä, mitä kaikkea hurjaa syksyn aikana on tapahtunut... 

Muutin. 

Ensinnäkin muutto, mikä olikin hirveen hassu juttu. Kun tultiin äitin kanssa mun kämppään, täällä oli remppamies ja remontit ihan kesken. Äiti siinä vähän hiillostu ja anto sekä remppamiehen, että vuokranantajan kuulla kunniansa, mutta hitto ihan syystä! Jos muuttopäiväksi on sovittu syyskuun ensimmäinen, niin kai siinä saa edes olettaa, että asunnossa on siihen mennessä rempat tehty, ja että se on TYHJÄ! No, nyt oon saanut täällä kaaoksen hallintaan (oiskin aika jännä jos en olis saanut, onhan tässä jo hetki kulunut), ja enää puuttuu verhot ja matto. Mutta tärkeimmät, eli sängyn ja telkkarin sain sisälle ja asennetuksi (en siis ite asentanut telkkaria, kiitos siitä kuuluu siskon miehelle ja vähän T:lle) jo ekan viikon aikana. Tosin telkkarin kaukosäädin on edelleen porukoilla jossain ehkä, jos sitä ei oo jo heitetty pois. Pikkujuttuja, kuka sitä kaukosäädintä tarvii, pysyypähän kunnossa ku kanavaa vaihtamaan täytyy nousta... :D

T vanhempineen oli käymässä Suomessa. Viis päivää olivat, ja tuntuivat viihtyvän. Ahtaasta ja "ihan liian pienestä" koneesta ulos selviydyttyään ne pääsi mun siskolle syömään suomalaiseen tapaan karjalanpaistia ja perunamuussia. Ensimmäinen totuuskin pääsi tässä kohtaa jo T:n suusta: "Nää syö kaiken kanssa leipää. Maistakaa sitä, se on hyvää." :D no, kai me syödään leipää kaiken kanssa, ainakin meiän perhe... 

Meikän mökkilook, tosi hohdokas, eikö? Tässä on selkeesti menossa jotain viestintää iskän kanssa, ehkä kalalajista, ehkä kotiinlähdöstä... Oltiin useempaankin otteeseen (niiden kahen päivän aikana, kun mökillä oltiin) kalassa iskän, T:n ja T:n iskän kanssa. Täytyy todeta, et ainakaan veneessä en oo maailman kuvauksellisin, T:n puhelimessa on nimittäin aika monta kuvaa musta, mut mä oon kaikissa kuvissa joko noin tai silmät kiinni tai katon kokonaan muualle :D Loput kuvat onki sitten maisemakuvia, ehkä seki kyllästy mun kuvaamiseen... 

"Also, ich bin die Finnin in der Gruppe: einmal Salmiakki und Lakritze, bitte." 

Loppuaika oltiinkin sit maalla ensin toisen siskon luona ja sit meillä kotona ja mökillä. Luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta ne tuntuivat eniten nauttivan, varsinkin anoppi istu mielellään pihalla ja nautti :) Käytiin myös Porissa, ja vanhojen tottumusteni mukaan etsiydyin Isokarhuun, mentiin sinne kylläkin lähinnä syömään, kun ei ne "teinikaupat" oikeen keski-ikäsiin uponnut :D Siellä nähtiin semmonen kivannäkönen jätskibaari, josta T ja sen isä sano heti, että tonne. Sovittiin hakevamme jälkiruuaksi jätskit sieltä, ja sopimuksessa tietty pysyttiin. No, saksalaisilla ei tietenkään ollut mitään hajua, mitä suomalaisia jätskisortteja siinä on, kun ne oli suomeksi, joten mun piti kääntää ne. Pääsin salmiakkiin asti (ja pysähdyin hetkeksi miettimään, sanonko sen kohdalla mitään... :D), kun tiskin toiselle puolelle ilmestyi mies, joka kysy saksaksi, että ollaanko me Saksasta. No ollaanhan me, tai siis nää! Hetken aikaa siinä juteltiin ja kävi ilmi, että se oli myös baijerilainen ja tullut Suomeen vaimonsa perässä. Aika hassua. Niin ja mä siis söin salmiakki- ja lakritsipallot. Suomalaisittain. 

Pullakahvit kulmassa. Nam.

T:n vanhemmat oli viisi päivää, T jäi vähän kauemmaksi aikaa mun luo. Oli ihanaa leikkiä, että asuttais yhdessä :D Tosin huomasin, että mun opiskelijaminä on onnellisempi niin, että se ei asu T:n kanssa, koska muuten se ei sais mitään tehtyä :D Parempi näin, että täällä Helsingissä pystyy keskittymään opiskeluun täysillä ja sit kun on Saksassa, ni voi tehdä fiiliksen mukaan (eli sillon ku T on töissä) ja sit T:n ollessa kotona söpöillä sen kanssa. Sithän se ois tietty ihan eri asia, jos me oikeesti asuttais samassa maassa..

Kiintiökoirakuva. 

Eipä tässä kai muuta oo syksyn aikana tapahtunut, opiskelut pyörii omalla painollaan ja ikävä Saksaan on kova, mutta sille ei voi mitään.. No, enää 23 päivää sinne lähtöön, se menee nopeesti. Varsinkin kun niitten sisään tulee koulun loppu, ja yks ihan jäätävä koe... Vois alkaa lukee... Ei mulla kokeita oo onneks kuin kaks, mut ens viikolla on sit yks esitelmä käännöksestä, eikä mulla oo hajuakaan, miten semmosia pitäis pitää, eikä sen käännöksen aihekaan nyt oo ihan mun vahvuuksia.. No, eiköhän siitäkin selvitä, jollainhan se kuukauden loma on ansaittava! ;) 

Nyt taitaa olla hyvä aika alkaa miettiä nukkumaanmenemistä, huomenna on aikanen herätys! 

Kesän kuulumisia

Hallo! 

Ensimmäiset kaks lomaviikkoa takana, puoltoista enää edessä. Ekat kaks viikkoa en ollut ihan oma itteni, kun podin sievoista asuntostressiä. Vaihtoon lähtiessäni mä irtisanoin silloisen kämppäni. Jo ennen loman alkua pistin osakunnalle ja hoasille hakemuksen, mutta sieltä ei kuulunut mitään, joten elokuun alussa piti alkaa katsella muita asuntomahdollisuuksia.. Myös T:llä on ollut aika rankka alkukuu, kun oon ollut vaan netissä ja päivittänyt tori.fi:n asuntohakua. Oon monesti maannut itkien sohvalla kun se on tullut töistä kotiin, ihan vaan sen takia et oon kirjottanut varmaan sata viestiä, mut kukaan ei vastaa. Jouduin myös lupaamaan, et sit kun mulla on asunto, saan palvella sitä niin ku kuningasta :D T totta kai yritti lohduttaa mua parhaalla mahdollisella tavalla, mut ei siinä lohdutukset hirveesti auta kun sulla ei oo mitään hajua löydätkö jonkun paikan missä asua ennen ku lähdet Suomeen. No, viikko sitten äiti puuttui peliin ja ryhtyi mun välittäjäksi, onhan esim. näytöissä helpompi käydä Suomesta käsin.. Ja nyt mulla on asunto!! Oon niin onnellinen, iloinen ja kiitollinen äitille, et en tiiä miten päin olisin. 

Enää kaks viikkoa Saksassa. En oo pakannut, en oo siivonnut, en oo... No, oon hakenut töitä ja suunnitellut, mitä kaikkea tarviin uuteen asuntooni. Matkalaukku on edelleen sekasin ja ihan täynnä Saksan kämpästä muuton takia (joka siis tapahtu heinäkuun lopussa...). Joo, meen tän kirjottamisen jälkeen ylös ja laitan mun vaatteet kuntoon. Meiän makuuhuone myös lainehtii vaatteista: sovitaan vissiin aika hyvin yhteen, kun kumpikaan ei jaksa laittaa vaatteita (siis ees puhtaita) kaappiin... No, nyt on ehkä aika siivota ne, ni näkee mitä kaikkea mulla oikeen on siellä kaupunkikämpässä ollut..

Mun äiti tulee viikon päästä käymään Saksassa, ja ottaa mut mukaan sitten Suomeen. Suunnitelmissa ajelua Schloss Neuschwansteiniin, T:n synttärien juhlimista ja jokiristeilyä. Enää täytyy vaan toivoa, et olis lämmin sit ku äiti tulee.  Viikko aikaa siis pakata ja suunnitella, ja sit syyskuun alussa pääsee muuttamaan! Jee. Lisäks syyskuun puolessavälissä tulee T vanhempineen käymään Suomessa, joten jos en saa kaikkea mahtumaan mun ja äitin matkalaukkuihin, voin laittaa niillekin vielä yhen matkalaukullisen :D 

Tännekin on nyt tullut "suomalainen kesä", siis sadetta ja kylmää. Ihan kiva vaihteeks, varsinkin kun melkein koko kesän on ollu yli 30 astetta. Tänään on luvattu 20 astetta ja pilvistä, huomenna paistaa taas aurinko. Aattelin et voisin nauttia vielä vähän lomasta ja ihan vaikka ottaa aurinkoa (sitä en oo tehnyt koko kesänä!) :D 

Nyt meen syömään ja sit niiden vaatteiden kimppuun! 

Kevätlukukauden kurssit

Heiiiiiii!
Näin loman kunniaksi ajattelin kirjotella vähän kesälukukauden kursseista! 

Musta tuntuu et mä oon tällä lukukaudella "kasvanut aikuisemmaksi"; oon valinnut just tasan sellasia kursseja mitkä mua kiinnostaa, enkä oo kuunnellut, mitä suositellaan. Sitä paitsi kävin viime lukukaudella molemmat "johdantokurssit", vaikka niistä suositeltiin käymään toinen syksyllä ja toinen keväällä. hah. Nyt mulla oli siis vapaus ottaa ihan niitä kursseja mitä haluun, kun suositellut kurssit oli jo käyty. Tulin myös valinneeksi aika monipuolisesti erilaisia suoritustapoja, ei siis pelkkiä tylsiä kokeita ;) Löytyy referaattia, seminaarityötä, portfolio ja suullinen koe.

Oon ottanut uudet haasteet (tietty jännityksellä, mutta) ilolla vastaan, ennen mulla ei esimerkiksi ollut hajuakaan, miten joku portfolio tehdään, tai miten ihan ihkaoikea saksalainen suullinen koe toimii. En tiedä, onko näistä taidoista hyötyä Helsinginssä, mutta se tärkein mitä oon oppinut varmaan koko vuoden aikana on se, että kaikkea uutta ei tarvitse pelätä tai jopa hylätä sanoen "ei mulla oo koskaan ollut, en varmaan osaa.". Vaatii aika paljon rohkeutta jättää kaikki ja lähteä ulkomaille opiskelemaan vieraalla kielellä. Okei, Helsingissäkin opiskellaan saksaa saksaksi, eikä kaikki opettajat ees osaa suomea kovin hyvin, mutta kaikki viralliset asiat (kuten vaikka asukkaaksi ilmottautuminen) hoidetaan tietty Saksassa saksaksi. Tästä tietty seuraa myös se, että opettajat kattoo ulkomaisia opiskelijoita vähän vaaleenpunasten silmälasien läpi, ja jos vaihtarin työ/ referaatti on edes vähän sinne päin, saa se jo pluspisteitä siitä, että uskalsi tulla tänne ja pitää referaatin muulla kielellä kun äidinkielellään.

Mä voin vaan ja ainoastaan vahvistaa sen, että ulkomailla opiskelu/vaihto todella kannattaa. Siinä oppii itsenäisyyttä ihan eri tavalla kun asumalla yksin, kun asuu yksin ulkomailla. Kielen oppiminen on ihan erilaista, kun sitä ei vaan pääse pakoon. Ihan sama mihin menet (tai jos sulla on telkkari, ei tarvitse edes poistua talosta!), kuulet saksaa. Opit pakosti! Mä en oo saksanopiskelijan malliveistos, joka olis unelmoinut ala-asteesta asti että sitten viidennellä otan kyllä saksan ja lukion jälkeen menen opiskelemaan sitä yliopistoon. Päinvastoin; mä en todellakaan ajatellut alottaa mitään saksaa viidennellä, sitä vartenhan ois pitänyt kävellä meidän pikkukoulusta keskustaan isompaan kouluun! Ihan vieras koulu ja vieraat opettajat, ei kiitos! Eihän mun paras kaverikaan aloita, miks mun pitäis? Mutta äiti päätti toisin, ja ruksasi sittenkin sen kyllän mun lapusta, ja niinpä mä sit kuitenkin alotin saksan opiskelun, kun viides luokka alkoi.

Mä en koskaan rakastanut saksaa erityisesti, mutta olin kaikissa kielissä hyvä, ja kyllä se saksakin siinä sivussa sujui.Yläasteella tein läksyt harvakseltaan ja vedin lonkalta, kun niitä tarkistettin. Ääntämisessä matkin lähinnä isosiskoa, joka oli juuri tullut Saksasta vaihdosta. Lukionkin läpi taistelin englannin, ruotsin, saksan ja ranskan kanssa, joista kirjotin kaikki muut paitsi ranskan. Vasta lukion jälkeen, kun lähdin au pairiksi saksaan, aloin ymmärtää saksan kieltä ja varsinkin sitä saamarin kielioppia. Jotenkin kun sitä kuulee koko ajan ympärillään ja kuitenkin koko kieliopin teoria on johonkin tonne pään sopukoihin pinttynyt, sitä oppii yllättävän nopeesti myös ymmärtämään sitä kielioppia. Lukiossa olin vaan opetellut ulkoa, Saksassa opin ymmärtämään ja käyttämään sitä käytännössä!

En siis voi kuin suositella ihan kenelle vaan, ihan mihin vaan, mutta menkää! Totta kai on semmosia ikäviä asioita kuin koti-ikävä eikä siellä ulkomaillakaan aina paista pelkkä aurinko, mutta ne asiat mitä siellä oppii, myös kielen lisäksi, niitä on vaikee oppia muualla!

Tässä nyt siis niitä mun kursseja (oon kääntänyt nimet aika vapaasti :D): 

Interkulturelle Kommunikation (Seminar + Tutorium)
'Kansainvälinen kommunikointi'
Kurssi oli tosi mielenkiintoinen, siellä oli miljoonan kiinalaisen lisäksi minä ja kolme muuta länkkäriä. Sen opettaja on myös asunut Kiinassa, joten ilmeisesti se on sille ihan okei, että kiinalaisia on paljon. Tää kurssi on tarkotettu ulkomaalaisille opiskelijoille, jotka tulee Würzburgiin suorittamaan maisteriopintojansa. Täällä on siis ihan erillinen Studiengang ulkomaisille maisteriopiskelijoille, "Germanistik als Fremdsprache". Mä en tietenkään ilmottautuessani tajunnut et tää kurssi on maisteriopiskelijoille, mut menin ekalla tunnilla opettajan luo ja sanoin olevani erasmus enkä maisteriopiskelija, mut tää kurssi kuulostaa niiiiiiiin mielenkiintoselta et enks mä vois pliis pliis silti olla tällä kurssilla jooko. Ja se sano et joo okei. :D Lisäks oli mielenkiintosta nähdä, mitkä asiat on aasialaisille ihmeellisiä saksalaisessa kulttuurissa. Jossain kohdissa opettaja nimittäin muistutti aasialaisia, että teidän ei sit tarvi tehdä niin ja näin täällä saksassa, niin tehdään vaan kiinassa. 
Tästä kurssista oli lukukauden lopussa suullinen koe. Sitä pysty hirveen helposti ohjailemaan ite haluamaansa suuntaan: heti alussa opettaja kysy, mikä oli lemppariteema ja se piti sit selittää et mitä kyseinen teema tarkottaa. Täällä käytiin paljon mielenkiintosia teemoja, esimerkiks kulttuurishokkia, verbaalista ja nonverbaalista viestintää, konfliktitilanteisen hallitsemista/ehkäisemistä; kaikkee mielenkiintosta. 
Tutoriumissa käytiin kaikki edellisen seminaarin asiat vielä kerran läpi, ja tuutori tarkisti, että ihan varmasti kaikki on tajunnut ne. Sille opettajalle oli nimittäin erityisen tärkeetä, että opiskelijat oli oikeesti myös ymmärtänyt ne asiat, eikä vaan opettele ulkoa. Siellä kokeessakin sen huomasi: jos jonkun käsitteen selitti ihan just samoilla sanoilla ku muistiinpanoissa, niin heti kysyttiin esimerkkiä omasta elämästä. :)  Ihan jees, tosin siellä tehtiin hirveesti "ryhmätöitä", joista mä en oikein perusta.


Grundprobleme der Namenkunde (Seminar)
'Nimitieteen perusongelmat'
Nimi on suhteellisen harhaanjohtava, koska tää kurssi kuuluu Analysepraxis -nimiseen opintokokonaisuuteen, jossa siis tehdään käytäntöön liittyvä työ (tutkimus). Me ei siis käydä mitään nimitieteen perusongelmia läpi, vaan tehdään oma tutkimus nimitieteen alalta. Siitä tutkimuksesta pidetään referaatti (esitelmä), jossa kerrotaan tutkimuksen kulusta, mitä on sen hyväksi tehnyt, mitä vielä aikoo tehdä ja jos käyttää kyselylomakkeita, niin niitä voi testata kurssin opiskelijoilla. Referaatin jälkeen muut opiskelijat ja opettaja antaa palautetta ja ehdotuksia, mitä se referoija vielä vois tehdä tai kokeilla. Varsinki kyselylomakkeista tulee aina paljon palautetta ja ehdotuksia, niitä ei ookaan siis ihan niin helppo tehdä kun ekalla kerralla vois kuvitella!
Tän kurssin opettaja on ihan hirviö, se on saanut kaikkien referaatit näyttämään ihan raakileilta, vaikka ne olis ollut tutkimuksissaan jo tosi pitkällä. Jotenkin se on vähän omituinen tyyppi. Se selitti ekalla tunnilla pitkät pätkät läsnäololistan tarkotuksesta ja siitä, miksi puhelinta ei saa käyttää tunneilla, ja kielsi tietokoneen käytön muistiinpanojen tekemiseen. Paperi ja kynä on kuulemma paljon parempi, kun menee jotain aivojenkin kautta.
Referaatin lisäksi siitä tutkimuksesta pitää kirjoittaa Hausarbeit, jossa tutkimus esitellään kirjallisesti.


Einführung  in die historische Sprachwissenschaft (Seminar)
'Johdatus historialliseen kielitieteeseen.'
 Tää kurssi on todella ilahduttava. Sanan kaikissa merkityksissä.
Niinkun nimi kertoo, kielitieteen historiaa. Käydään läpi saksan kielen aikatasot (?) ja niiden tärkeimmät ilmiöt. Tästä kurssista kirjoitin Portfolion, eli siis lyhennetty Hausarbeit, johon tulee sisällysluettelo, johdanto ja kirjallisuuslista. 



Deutsch - Chinesisch - Finnisch. Ein Vergleich der Systeme. (Seminar)
'Saksa- kiina-Suomi. Systeemien vertailu. '
Tääkin kurssi on hyvin mielenkiintonen. Tän opettaja tuli meille suomalaisille heti Erasmusinfossa sanomaan, et te tuutte sit käymään mun vastaanotolla. Siellä se kerto meille tästä kurssista, ja vähän painostaen sano, että olis tosi kiva jos me päästäis siihen tulemaan niin saatais suomalaisiakin. Kuka suomalainen kehtaa sanoa ei?
Se opettaja on ollu itekki Suomessa, Jyväskylässä tarkemmin sanoen, yliopistossa ilmeisesti ihan opettamassa jonkun aikaa ja osaa ihan hyvin suomea.
Kurssilla oli mun lisäks neljä suomalaista, vähän enemmän saksalaisia ja sikana enemmän kiinalaisia. Miks niitä on aina eniten? ;D



Literaturgeschichte der 18. Jahrhundert (Vorlesung)
'1900-luvun kirjallisuus'
Tän kurssin luentoja en jaksanut useinkaan kuunnella, ja ennen koetta iski pienoinen paniikki :D Mut onneks ennen koetta oli kaks tutoriumia, jossa käsiteltiin kaikki luentojen teemat niin et ne myös ymmärsi. Lisäks koe oli monivalintakoe, joten se oli aika nopeesti valmis. 


Historische Sprachwissenschaft (Vorlesung)
'Kielitieteen historiaa - luento'
Aiempaan seminaariin liittyvä luento. Luennoitsija on tosi sympaattinen ja selkeesti rakastaa työtään, mut luennon aika on IHAN väärä (torstai-iltaisin kuudesta kahdeksaan!). Tällä luennolla käsitellään siis samoja asioita kuin samanaiheisessa seminaarissa. Luennolla ne käsitellään aikajärjestyksessä, seminaarissa ilmiöittäin (ei käsitystä missä järjestyksessä :D). Tästä olis ollut mahdollista erasmuksena tehdä suullinen koe, mutta mä en tehnyt. 

Syntaktische Analyse 
'syntaktinen analyysi'
Tää kurssi oli ikäänku jatkoa viime syksyn syntaksikurssille, joka oli melkein mun lempikurssi (not). Mut paniikkilukeminen onneks autto, koe meni kuin menikin läpi.

Endlich Sommerferien!!

Helou! 

Täällä on vihdoin alkanut kesäloma. Mulla on siis tänä kesänä vaan kuukausi lomaa, syyskuussa kun alkaa taas koulu Suomessa. Saksassa lukukaudet menee vähän erilailla, niillä alkaa talvilukukausi lokakuussa ja loppuu tammikuun lopussa; joulun yli on just ja just sen kaks viikkoa lomaa. Sit helmikuu ja maaliskuu on lomaa ja koulu jatkuu taas huhtikuusta heinäkuun loppuun. Mun mielestä toi systeemi on suoraan sanottuna perseestä, koska kuka haluaa lomailla keskellä talvea? Helmikuussa on kylmä eikä ole lunta, T-paitakelit alkaa vasta huhtikuussa. Toki paikallisille on ihan kiva, että kaks kuukautta voi olla kunnolla töissä ja tienata rahaa, mutta vaihtareille se tarkottaa lähinnä lomaa keskellä talvea. Mä olin pari kertaa siellä töissä, kävin viikon verran Suomessa ja T:n kanssa Schloss Neuschwansteinissa, mut muuten hengailin päivät kotona ja olin melkein joka ilta salilla; mitä muuta sitä tekis, kun kaikki muut on töissä. Toukokuussa taas alkaa ilmat lämpenemään ja kesäkuussa on ihan kunnon kesäilmat. Mut opiskelijat opiskelee ja koululaiset koululaistelee. Myös koululaisten koulu kestää heinäkuun loppuun asti, eli niiden pitää myös homehtua koulussa keskellä kesää, 30 asteen helteissä. En tykkää. Mun mielestä tänne sopis paljon paremmin Suomen systeemi, jossa on koko kesä lomaa. Se on jotenkin nurinkurista, että täällä opiskelijat ja koululaiset opiskelee melkein koko kuuman kesän ja Suomessa niillä on koko kylmä ja sateinen kesä lomaa. 

Mun loman alku on ollut aika kiireinen, kun jo ekan viikon lopulla tuli sisko perheineen vierailulle. T:n äiti stressas siitä suht paljon ja oli todella ärsyttävä kun kyseli koko ajan, onko niiden lennot ja hotellit ja kaikki jo varattu ja mitä ne nyt aikoo täällä tehdä ja mimmosia ne on. Sanoin et ne nyt vaan ei oo niin saksalaisia kuin te, ne ei oo suunnitellut vielä niin pitkälle, ne ei tarvii mitään suurenmoista, ne on ihan tavallisia ihmisiä :D ihan hyvin siitä vierailusta selvittiin, nähtiin pari turistikohdetta ja syötiin hyvin. Oli siis kivaa että ne oli täällä käymässä! :) 

Kulmakapakan paras drinkki: Erdbeerdaiquiri tuoreilla mansikoilla! Nam. 

Loppuloman suunnitelmia ei oikeastaan oo, blogiin aattelin kirjotella vähän opiskelusta Saksassa ja Würzburgin yliopistosta yleisesti. Ja urheilla. Ja lomailla. Ja nauttia kesästä. 

Veitschöchheim/ Frankfurt

Hallihallo! 

Veitshöchheim on pieni kaupunki 15 minsan bussimatkan päässä kaupungista, oikein kiva. T:n työkavereita asuu siellä ja ollaan käyty siellä parikin kertaa, sen takia ihmettelin semisti kun opiskelukaverit halus lähteä sinne, eihän siellä oo mitään. Vai onko? T:n mukaan siellä on kolme ruokakauppaa, pääkatu ja sit sen työkaverin talo. Ihan niinku kotikylässäkin. Perus T, sokea oman kotiseudun kauneudelle.

Olihan siellä hienoa. Se oli kaunis pikkukylä, jossa oli aikoinaan piispan talviresidenssi. Würzburgissa on siis isompi residenssi, joka ilmeisesti oli piispan kesäsellainen. Tietty residenssiin kuuluu puutarha, ja tällä residenssillä se oli valtava. Se ei ollut todellakaan kukkasten peittämä, niinkun ois voinut kuvitella, mutta kaunista siellä silti oli. Jänniä patsaita ja paljon sokkeloita. Yks opiskelukavereista oli ottanut Uno -pelin mukaan, ja sen kanssa saatiin kyllä aika kulumaan "tylsässä pikkukaupungissakin" :D

Puutarhan lisäksi Veitshöchheimissa ei oo oikeen muuta nähtävää, toki joki sielläkin virtaa ja sehän on aina yhtä vaikuttava. Aateltiin tulla jokilaivalla takasin, (ei ois maksanut paljoa..) mutta oli liian kylmä, niin päätettiinkin mennä junalla.

 Mä oon miljoona kertaa mennyt Frankfurttiin junalla ja jo autollakin (tosin vaan kyydissä), mutta en oo koskaan nähnyt siitä muuta kuin sen rautatieaseman kyltin ja oon vaan jatkanut junan kanssa lentokentälle. Lauantaina kuitenkin lähdettiin hakemaan mun aupparikaverin äitiä lentokentältä (hostperheellä oli muuta tekemistä eikä se halunnut lähteä yksin ajalemaan autobahnille..) ja kun sen lento laskeutui vasta alkuillasta, päätettiin käydä myös itse kaupungissa, me kun ei kumpikaan oltu siellä vielä käyty.


Se oli aika jännä kokemus siinä mielessä, että tuntui välillä ihan kuin olis ollut ulkomailla. Toki edelleen Main on kaunis, ja Frankfurtin Dom (tuomiokirkko) myös. Toki ne pilvenpiirtäjät on vaikuttavat ja siellä on ihania kahviloita, mutta siihen se sit jääkin. Se on jotenkin liian iso kaupunki mulle. No okei, oltiin siellä lauantaina, joten siellä oli varmaan tuplasti ihmisiä verrattuna arkipäiviin. Käytiin ihan keskellä keskustaa Dunkin Donutsissa kahvilla (ja IHAN PARILLA) donitsilla. Kahvi oli muuten ihan järkyttävän iso, kuumaa ja pahaa. Se kahvila oli tosiaan ihan keskellä Frankfurtin keskuskatua, ja siitä oli hyvä kyylätä ihmisiä jotka sitä keskuskatua pitkin lampsi. Kahdeksalla kymmenestä oli joko primarkin tai H&M:n kassi kädessään ja toisessa kädessä/olalla MK:n tai LV:n laukku. Sit toisella puolella katua makas kodittomia kuluneissa, reikäsissä makuupusseissa, vieressään puolillaan oleva vesipullo. Ja taustalla ne helvetin pilvenpiirtäjät.

Me oltiin n. viis vuotta sitten orkesterin kanssa Shanghain maailmannäyttelyssä soittamassa. Ja sillon kun ei ollut keikkaa, me kierreltiin tietty kaikki turistinähtävyydet. Siellä oli ihan samalla tavalla näkyvissä toi ihmisten eriarvoisuus, toki vielä selvemmin. Kadun toisella puolella oli köyhät, jotka yritti myydä vesimeloneitaan että sais ees jotain syötävää, ja toisella puolella ne, joiden rahahuolet koostui lähinnä rahankäytöstä, ei saamisesta. 

Söpöi sorsii. 

Mua (ja T:tä myös) jotenkin järkytti toi noin näkyvä eriarvoisuus, en olis ikinä uskonut, että tällästä vois nähdä Saksassa. Se on kuitenkin myös hyvinvointivaltio, jolla on rahaa ihan tarpeeksi. Että voisko niistä ehkä antaa jonkun roposen myös niille, joilla  ei ole ees kattoa päänsä päällä? Toki täällä Würzburgissakin on kodittomia ja kerjäläisiä, mutta jotenkin se ero köyhän ja rikkaan välillä näkyi niin selvästi Frankfurtissa, että melkein alkoi ahdistaa.

No, voinpahan ainakin sanoa käyneeni Frankurtissa, ja löydettiin me yks aivan ihana karkkikauppa/kahvila, jossa oli ehkä maailman hienoin vessa! Ja olin ihan taivaassa siellä kaupassa, oisin halunnut ostaa ihan kaikki mahdolliset karkit, mutta tyydyin kuitenkin noitapilleihin (kyllä, siellä oli noitapillejä!!). T maisto puolikkaan ja sai just ja just nieltyä (salmiakin se sillon joskus sylkäs pois kun ei pystynyt syömään) ja ihmetteli, miten tommonen ällötys voi olla kenenkään mielestä hyvää. Die spinnen, die Finnen. 

Hallo! 

Kävin koneella julkaisemattomia kuvia läpi, ja ajattelin julkaista ne nyt.. ;) 

Tän kirjan löysin jo syksyllä Hugendubelista, mut en kehdannut ostaa.. Olis varmaan ollut tosi jännä! ;) 

Keväällä me oltiin pienissä häissä, T:n veli meni naimisiin. Ne vihittiin maistraatissa, ja kirkkohäät seuraa saksalaiseen tapaan sitten joskus ensi vuonna. Juhlat oli ihan kivat, ruoka oli hyvää ja loppuillasta päästiin tanssimaan.. 

Ruisleipää, raejuustoa ja kaurapuuroa. Saksassa. Wot? 

Okei. Ruisleipä on nimeltään "proteiinileipä" eikä tietenkään maistu niin hyvältä kun oikee suomalainen ruisleipä, mutta ajaa asiansa. Siinä ei myöskään oo niin paljoa proteiinia kun esim tummassa reissumiehessä, mutta protskuleipä mikä protskuleipä. :D Kaurapuuroa tein ihan itse omin kätösin ja päällä on tietty äitin tekemää kuningatarhilloa. 

Mun "kotipuisto" on muuttunut kauniimmaksi päivä päivältä. 

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta.
Rakastaa. 

Meiän kylän kukkakimppu. Ei ollu isoin, mutta pääsi jatkoon.

<3

Koiraa on ikävä.. Oon saanut T:n jo ylipuhuttua siihen että hankitaan joskus koira, mutta nyt lähinnä ärsytän sitä kun kiljun aina, kun telkkarissa tai ulkona näkyy koiria. :D 

Huonoja naamapäiviä

Hellurei! 


Mitä mulle kuuluu?

No. Pari viikkoa sitten torstaina täällä oli helluntai ja tietenkin pyhäpäivä. Me päätettiin juhlistaa (esim sitä että mulla on heila helluntaina, heh..) käymällä ihan kivassa kalaravintolassa syömässä T.n perheen kanssa. Söin taimenta, ja se oli tosi hyvää. Lisukkeina oli keitettyjä perunoita ja viinikastiketta, jonka rakenne oli vähän outo..

Iltapäivällä kun oltiin syöty, T lähti palokunnalle ja mä jäin kotiin leikkimään T:n siskonpojan kanssa. Päätettiin leikkiä hippaa, mutta se ei päättynytkään ihan hyvin.. Kun päästiin keittiöön asti, mä kompastuin ja lensin kauniissa kaaressa suoraan päin tiskikonetta ja työpöytää ja mursin nenäni. T.n perhe onneks oli kotona, koska mä itse en hetkeen tajunnu yhtään mitään, muuta ku että nenään sattuu ihan pirusti enkä uskaltanu ottaa kättä pois sen edestä. T:n perhe tosiaan tuli paikalle, haki kylmää pyyhettä jne ja soitti T:lle, joka aika nopeesti tulikin sieltä palokunnalta (ei oo onneks pitkä matka..). T lähti viemään mua Ochsenfurtiin päivystykseen, jossa multa otettiin röntgenkuvat ja lähetettiin niiden kanssa Würzburgiin.

Täällä mulle laitettiin kipsi ja käskettiin tulla viikon päästä uudestaan. Minähän menin, ja tietty siinä toivossa, että kipsi otettais kokonaan pois. No, se toivo oli turha, ne nimittäin laittoi uuden kipsin vielä viikoksi ja sen jälkeen saan laittaa kipsin yöksi.

Kaatumisiltana naama näytti vielä aika normaalilta. 

Oon näiden kahden viikon aikana kokenut niin huonoja naamapäiviä, ettei oo tosikaan. Torstai-iltana sen kaatumisen ja kipsin laiton jälkeen näytin vielä suht normaalilta, mut perjantaina kun katoin peiliin, sain melkein sydärin. Posket oli turvonnu silmien ympärille niin, että silmät just ja just erotti. Lisäks ne oli siniset. Sen jälkeen turvotus laski päivä päivältä, ja silmänaluset näki melkein kaikki sateenkaaren värit sinisestä punaisen kautta keltaiseen.

Seuraavana päivänä ei näyttänyt enää niin hyvältä.. 

Sunnuntaina turvotus alkoi jo laskea. 

Kipsipäivien aikana on ollut aihetta miettiä, kuinka pinnallinen sitä on ja kuinka monet asiat tulee otettua itsestäänselvyyksinä. Kuinka tärkeiden asioiden huomaa olleen tärkeitä silloin, kun niitä ei enää ole. No joo, en mä nyt "kauneuttani" tai nenääni menettänyt, mutta on mahdollista, että tohon nenään jää pysyvä jälki. Senkin vois toki jollain operaatioilla saada pois, mutta katotaan nyt, miten tää nenukka tästä paranee. Lääkärin mukaan voi mennä kolmekin kuukautta, ennen kuin nenä on palautunut normaalitilaan, joten ei tässä auta muuta kuin odotella kärsivällisesti.. 

Tässä näkyy kivasti toi keltanen linja, joka oli siis aluksi sininen. :D

Mietin myös, kuinka tärkeetä ulkonäkö mulle on. En oo ikinä pitänyt itteäni mitenkään superkauniina, mutta ihan mukiinmenevänä kuitenkin useimmiten. Mut nyt kun mulla oli toi kipsi ja silmät melkein umpeenturvonneet, löysin itteni miettimästä monta kertaa, miltä näytän ja kuinka perseestä se on että näytän siltä tän kanssa. Olin pari päivää ihan maassa, mutta sit kun huomasin turvotuksen laskevan, uskaltauduin myös ihmisten ilmoille ja tulin vähän paremmalle tuulelle. 

Kipsistä huolimatta... juhlittiin yhden opiskelukaverin synttäreitä,
eihän niitä voinut jättää väliin jonku typerän kipsin takia! ;) 

Viime viikolla kipsi vaihdettiin pienempään ja toissayönä se oli tippunut pois yön aikana. Nyt mun nenässä on kuoppa tai kyhmy (en tiiä näkyykö se kyhmy sen kuopan takia vai toisin päin), joka lääkärin mukaan ei välttämättä laske kuin vähän tai ei ollenkaan. Kuitenkin viime viikolla toinen lääkäri sanoi, että nenän normalisoitumisessa voi kestää kolmekin kuukautta, joten en nyt aio vielä suunnitella mitään kauneusleikkauksia. En oo jaksanut verrata mun nenää aikasempaan nenään (kuvan kanssa siis), mutta päätin, että en ala ottamaan mitään jokapäiväistä stressiä siitä, miltä mun nenä näyttää tänään ja onko se nyt vinossa ja onko siinä lommo vai kyhmy vai jotain muuta. Mun nenä parantuu sellaiseksi kun parantuu, ja sillä hyvä. Pääasia on, että se ylipäätään parantuu ja että pystyn hengittämään nenän kautta. 

Tiedän, että mun ympärillä on ihania ihmisiä, jotka rakastaa mua just sellasena kuin oon, ja niille on ihan sama, onko nenässä kyhmy, lommo vai ei mitään. Ja yritän muistaa olla siitä kiitollinen joka päivä.