Ensinnäkin anteeks, mä en haluu ees laskea, kuinka kauan siitä on ku oon viimeks kirjotellu.. Enkä voi todellakaan sanoa unohtaneeni blogia, koko ajan on tullu juttuja mieleen mitä vois kirjotella blogiin ja sit heti sen perään et no ainii, en oo kyllä muutenkaa kirjotellu sinne mitään, täytyy kirjottaa sit ku on aikaa. Ja niinku arvata saattaa, sitä aikaa ei sit kuitenkaan oo ollu.. Pari kertaa oon tänne jo tullu aikeena kirjotella kuulumisia, mut ne tekstit on jääny kesken, ku ei oo vaan jotenki ollu fiilistä tai aikaa tai mitään kirjotettavaa (mukamas...). Mut nyt on kuitenki ilmeisesti väsymys sillä standarditasolla, että on kiva kirjottaa, ja ku koneki on ollu hetken aikaa pois käytöstä (ihan vaan sen takia, että en oo saanu aikaseks kävellä Anttilaan ja ostaa nettipiuhaa enkä muistanu pölliä sitä kotoa), ni on senki takia taas kiva kirjottaa..
Joo. Toivottavasti tätä on myös kiva lukea, nyt tulee käytettyä lähinnä ajatuksenvirtatekniikkaa, mutta toivottavasti jotain selvää saa.
Niin, niihin kuulumisiin.
Ensinnäkin, en oo enää Saksassa, vaan tulin takasin Suomeen elokuun puolessavälissä. Olin yhentoista jälkeen Suomessa, ja jouduin taas matkustamaan bussilla kotiin.. Iskä haki ja äiti oli tehny mulle voileipiä :). Ja kyllä, oli haikee lähteä, ku T jäi sinne, mutta se ei hirveesti haitannu, koska tiesin, että me nähdään taas kolmen viikon päästä. :)
 |
| Krhm, ihan vaan pikkuvinkkinä: jos lähdet Saksaan yli puoleksi vuodeksi, ja shoppailet vähintään kerran viikossa (koska sulla vaan on yksinkertaisesti liikaa rahaa ja aikaa), älä jumankauta luule että kaikki tavarat mahtuu matkalaukkuun! Nimim. Melkein ylipainosen matkalaukun lisäks lähetetty paketti painoi vaivaset 26 kiloa... :) |
Toisekseen, asia, jonka oisin voinu kertoa jo aikasemmin, mut ihan sama. Mä opiskelen Helsingin yliopistossa saksaa! :) Hehe, ylläri sinänsä toi saksa ton välivuoden jälkeen, mut nyt on aika selkeetä, mikä musta tulee isona. Ainaki vielä :D
Tosiaan opinnot alko elokuun lopussa orientaatioviikolla, jonka vois tiivistää sanaan piknik. Meiän tuutorit on ihania (ja orientaatioviikon perusteella tykkää pikniköidä), ja fuksitkin ihan jees (no ei vaan, ihania neki on!). Nyt opiskelut on pyörähtäny ihan kunnolla käyntiin, ja ihan mukavalta vaikuttaa. No okei, ei nyt suoranaisesti mukavalta, perkeleesti hommaahan tässä on, mut sanotaanko siedettävältä. Ja se, että suurin osa opettajista puhuu saksaa, ei häiritse niin paljoa ku mä aattelin..
Kolmanneks, mä asun Helsingissä! Ja vieläpä ihan keskustassa :) Tosin, tästäki kävelee 20 minuuttia yliopistolle, mut eiköhän sen kestä. Ja meneehän tosta metro, jos ei kestä :D (joo joo äiti, meen aina kävellen, tiedetään et se tekee hyvää!) Yks tuutori kysy multa jo, et tuntuuko Helsinki jo mun kotikaupungilta. Vastaus on ei. Ei todellakaan tunnu, koska osaan liikkua tasan tarkkaan tossa keskustassa ja yliopistolla. Ja asunnolle. Aattelin tässä joku viikonloppu ku oon täällä päin, ihan vaan hypätä ratikkaan ja kiertää sen lenkin tai sit muuten vaan haahuilla pitkin Stadia (tosin ajattelin tehdä ton myös Saksassa, mutten koskaan tehny..).
Mä asun siis asuntolassa kymmenen neliömetrin huoneessa ja jaan vessan, suihkun ja keittiön (joka on tosin nyt rempan alla, jee!) kymmenen muun opiskelijan kanssa. Oon kyllä tykänny asua täällä, ja ku yhteiset pelisäännöt on sovittu ja niitä noudatetaan, en keksi syitä, miksen tykkäis jatkossakin.. TOSIN (ihan vaan äitille ja iskälle tiedoksi ja muistutukseksi) en aio täällä sitä koko viittä(-seitsemää-kymmentä, mut siis viittä) vuotta asua, vaan aion kyl etsiä jotain isompaa jossain vaiheessa. Koska, no, kymmenen neliömetriä ja maisemana ankee sisäpiha ja ruskee tiiliseinä - why not?
T siis tosiaan tuli käymään mun luona melkein heti ku olin asettunu taloks. Stressasin sitä ihan hirveesti, että se kuolee tylsyyteen eikä löydä mitään tekemistä sillä aikaa ku mä oon yliopistolla, mut niin ei käynykään.. T tykkäs Helsingistä (enemmän ku talvella; mahtokohan johtua oppaan lisääntyneestä Helsingin -tuntemuksesta?) ja otti ihan sikana kuvia. Niitten kuvien myötä sen koko perhe haluaa kuulemma ens kerralla mukaan, ku Helsinki on niin kaunis. Pitää vaan ehkä miettiä jotain muita majotusmahdollisuuksia, mun 10 neliömetrin huone kävi nimittäin suht ahtaaks jo kahdelle.. :D
Että siinä niitä tällee ensalkuun.. Sit aattelin (ja nyt ku kirjotin sen tänne ni on myös pakko julkasta) kirjotella viimisistä päivistä Saksassa, koska niistä löytyy myös erittäin kaunista ja herkkää kuvamateriaalia :)
