Eka viikko (ja toinenki..) on kulunu ihan hujauksessa, vastahan mä tulin tänne! Pari ekaa päivää toki meni hiukan uusiin asioihin ja ihmisiin totutellessa. Vielä ei oikeastaan koti-ikävä paina, ainakaan pahasti.
Tän 9 kuukauden ajan tosiaan mun töihini kuuluu tän aika ison talon siivous kaksi kertaa viikossa, sekä lapsien kaitseminen. Tai lähinnä 1-vuotiaan pikkujätkän, 3-vuotias pikkuneiti kun on tarhassa.
Ensimmäiset "voi..." -fiilikset on kyllä tullu, ku en oo jossain kohtaa tienny, mitä pitää tehdä tai sanoa, mutta niitä tulee kaikille, väistämättä, ei kaikkea voi huomata kysyä tai kertoa.. :) Mut kyllä se tästä ku ihmisiin ja tapoihin tottuu..
Lapset on alkanu tottumaan muhun aika hyvin, pikkuherra alkoi jo seuraavana päivänä tottumaan muhun, mut pikkuneidillä kesti kauemman aikaa.. Mut nykyään seki antaa mun vaihtaa sille vaatteita ja leikkiä sen kanssa.. :)
Muutenki yhteiselo on alkanu ihan hyvin, tänään just käytiin yleisiä asioita läpi, mitä perheen äiti haluaa että mä teen lasten kanssa jne.. Kaikki oli kyllä aika itsestäänselviä asioita ja ihan ymmärrettäviä..
Vähän ehkä ärsyttää se, kun ei tunne paikkoja, ja sit ei tuu niin helposti lähdettyä (tänäänki oisin voinu mennä kaupunkiin...).. Mut toisaalta, on mulla täällä jo kaks kaveria, jotka voi näyttää mulle paikkoja. Kielikurssiltaki (joka on jo varattu, jee!) varmasti tulee uusia kavereita.. :)
 |
| Halusin jakaa teille mun aterian lentokoneessa: kuka arvais, että tossa on Chicken & spinach-ricotta tortellini? :D |
 |
