Lähihistoriaa kuvina

Kai sitä vielä lähihistoriaks voi sanoa, vaikka onkin viimeks kirjottanut elokuussa? :D Tässä siis pieni historiallinen katsaus siitä, mitä kaikkea hurjaa syksyn aikana on tapahtunut... 

Muutin. 

Ensinnäkin muutto, mikä olikin hirveen hassu juttu. Kun tultiin äitin kanssa mun kämppään, täällä oli remppamies ja remontit ihan kesken. Äiti siinä vähän hiillostu ja anto sekä remppamiehen, että vuokranantajan kuulla kunniansa, mutta hitto ihan syystä! Jos muuttopäiväksi on sovittu syyskuun ensimmäinen, niin kai siinä saa edes olettaa, että asunnossa on siihen mennessä rempat tehty, ja että se on TYHJÄ! No, nyt oon saanut täällä kaaoksen hallintaan (oiskin aika jännä jos en olis saanut, onhan tässä jo hetki kulunut), ja enää puuttuu verhot ja matto. Mutta tärkeimmät, eli sängyn ja telkkarin sain sisälle ja asennetuksi (en siis ite asentanut telkkaria, kiitos siitä kuuluu siskon miehelle ja vähän T:lle) jo ekan viikon aikana. Tosin telkkarin kaukosäädin on edelleen porukoilla jossain ehkä, jos sitä ei oo jo heitetty pois. Pikkujuttuja, kuka sitä kaukosäädintä tarvii, pysyypähän kunnossa ku kanavaa vaihtamaan täytyy nousta... :D

T vanhempineen oli käymässä Suomessa. Viis päivää olivat, ja tuntuivat viihtyvän. Ahtaasta ja "ihan liian pienestä" koneesta ulos selviydyttyään ne pääsi mun siskolle syömään suomalaiseen tapaan karjalanpaistia ja perunamuussia. Ensimmäinen totuuskin pääsi tässä kohtaa jo T:n suusta: "Nää syö kaiken kanssa leipää. Maistakaa sitä, se on hyvää." :D no, kai me syödään leipää kaiken kanssa, ainakin meiän perhe... 

Meikän mökkilook, tosi hohdokas, eikö? Tässä on selkeesti menossa jotain viestintää iskän kanssa, ehkä kalalajista, ehkä kotiinlähdöstä... Oltiin useempaankin otteeseen (niiden kahen päivän aikana, kun mökillä oltiin) kalassa iskän, T:n ja T:n iskän kanssa. Täytyy todeta, et ainakaan veneessä en oo maailman kuvauksellisin, T:n puhelimessa on nimittäin aika monta kuvaa musta, mut mä oon kaikissa kuvissa joko noin tai silmät kiinni tai katon kokonaan muualle :D Loput kuvat onki sitten maisemakuvia, ehkä seki kyllästy mun kuvaamiseen... 

"Also, ich bin die Finnin in der Gruppe: einmal Salmiakki und Lakritze, bitte." 

Loppuaika oltiinkin sit maalla ensin toisen siskon luona ja sit meillä kotona ja mökillä. Luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta ne tuntuivat eniten nauttivan, varsinkin anoppi istu mielellään pihalla ja nautti :) Käytiin myös Porissa, ja vanhojen tottumusteni mukaan etsiydyin Isokarhuun, mentiin sinne kylläkin lähinnä syömään, kun ei ne "teinikaupat" oikeen keski-ikäsiin uponnut :D Siellä nähtiin semmonen kivannäkönen jätskibaari, josta T ja sen isä sano heti, että tonne. Sovittiin hakevamme jälkiruuaksi jätskit sieltä, ja sopimuksessa tietty pysyttiin. No, saksalaisilla ei tietenkään ollut mitään hajua, mitä suomalaisia jätskisortteja siinä on, kun ne oli suomeksi, joten mun piti kääntää ne. Pääsin salmiakkiin asti (ja pysähdyin hetkeksi miettimään, sanonko sen kohdalla mitään... :D), kun tiskin toiselle puolelle ilmestyi mies, joka kysy saksaksi, että ollaanko me Saksasta. No ollaanhan me, tai siis nää! Hetken aikaa siinä juteltiin ja kävi ilmi, että se oli myös baijerilainen ja tullut Suomeen vaimonsa perässä. Aika hassua. Niin ja mä siis söin salmiakki- ja lakritsipallot. Suomalaisittain. 

Pullakahvit kulmassa. Nam.

T:n vanhemmat oli viisi päivää, T jäi vähän kauemmaksi aikaa mun luo. Oli ihanaa leikkiä, että asuttais yhdessä :D Tosin huomasin, että mun opiskelijaminä on onnellisempi niin, että se ei asu T:n kanssa, koska muuten se ei sais mitään tehtyä :D Parempi näin, että täällä Helsingissä pystyy keskittymään opiskeluun täysillä ja sit kun on Saksassa, ni voi tehdä fiiliksen mukaan (eli sillon ku T on töissä) ja sit T:n ollessa kotona söpöillä sen kanssa. Sithän se ois tietty ihan eri asia, jos me oikeesti asuttais samassa maassa..

Kiintiökoirakuva. 

Eipä tässä kai muuta oo syksyn aikana tapahtunut, opiskelut pyörii omalla painollaan ja ikävä Saksaan on kova, mutta sille ei voi mitään.. No, enää 23 päivää sinne lähtöön, se menee nopeesti. Varsinkin kun niitten sisään tulee koulun loppu, ja yks ihan jäätävä koe... Vois alkaa lukee... Ei mulla kokeita oo onneks kuin kaks, mut ens viikolla on sit yks esitelmä käännöksestä, eikä mulla oo hajuakaan, miten semmosia pitäis pitää, eikä sen käännöksen aihekaan nyt oo ihan mun vahvuuksia.. No, eiköhän siitäkin selvitä, jollainhan se kuukauden loma on ansaittava! ;) 

Nyt taitaa olla hyvä aika alkaa miettiä nukkumaanmenemistä, huomenna on aikanen herätys!