Piparii!

Hellurei! Päätin lauantaina leipasta parit pipparit joulunodotuksen kunniaksi. Hah. No okei, en "päättänyt leipasta", vaan pommitin T:tä ainakin viikon tän näkösillä kysymyksillä: " Saaks Saksasta jauhettua neilikkaa? Entä pomeranssia? Saako piparkakkumaustetta? Onks teillä kaulin?" ja T vastas kaikkiin lähinnä vastauksella, et hei haloo, ei Saksa oo mikään kehitysmaa, kyllä meillä on täällä ihan samoja juttuja ku Suomessakin. Kyllä, meilläkin on kaulin, mekin leivotaan joskus. Hei, mä oon leipuri, mä  voin ottaa jotain töistä jos sä et löydä kaupasta." 

Vähän hassun näkösiä ja pieniä piparimuotteja, mut minkäs teet. 

Niinpä. Kaikki muut löysin kaupasta ite, mutta pistin T:n sitten ostamaan siirappia. Kaupasta tulee soitto: "Nii mitä siirappia sä haluat?" - "No en minä tiiä, ihan normaalia siirappia. Ei Suomessa oo ku yhtä siirappia..." -"Jaa. No mä otan tätä Ahornsiirappia, tää on vissiin normaalia."

Taikinan teko onnistu ihan hyvin, se jopa maistu ihan piparkakkutaikinalta. Tosin mun ostamassa saksalaisessa "piparkakkumausteessa" oli normimausteiden lisäks anista ja kaardemummaa, sen maisto ihan kevyesti siinä taikinassa.. Mä en siis tykkää kaardemummasta yhtään, en laita sitä koskaan pulliinkaan (sen kaks kertaa kun oon pullaa leiponut...)

Täs o mu taikina

Sit taikina meni jääkaappiin T:n sanoin "lepäämään" ja vannotin kaikki kautta kiven ja kannon, et jos joku koskee siihen sormenpäälläänkään, ei saa pipareita. Toki mun oli pakko käydä välillä maistamassa et maistuuks se oikeelta, mä olin kuitenki tehny sen...

Lauantaina aamupalan jälkeen aloin leipoa. Ensimmäiseen pellilliseen tuli ehkä viis kokonaista piparia, kun taikina oli vähän turhan ohutta, jauhoja oli vähän turhan vähän enkä saanu niitä pipareita siis ehjänä irti pöydästä.. 

Tähtiä ja saappaita.

Siinä meinas ihan pari kertaa mennä hermot ja vannoin itelleni, etten enää ikinä, IKINÄ leivo piparkakkuja Saksassa ilman suomalaista piparkakkumaustetta ja siirappia. 

Pikkuhiljaa kuitenki hiffasin oikeen jauhomäärän ja taikinan paksuuden, ja aloin saada vähän täydempiä pellillisiä. Ajan kanssa opin myös just hyvän ajan uunissa, 5 min 15 sek ja sit vielä vähän päälle. 

Tosin parit piparit vähän palo (tahallani tein, krhm krhm, en ainakaan unohtanu niitä uuniin...),mut onneks T:n äiti tykkää just vähän palaneista.. 

Täs o mu piparit

 Illalla kun odottelin T:tä kotiin joulumarkkinoilta, koristelin vielä parit piparit, mikä ilahdutti varsinki T:n siskonpoikaa :) Olin jo unohtanu kuinka hauskaa se on! 

 Bongaa Petteri Punakuono!  

Kaiken kaikkiaan oli ihan kiva leipoa pipareita pitkästä aikaa, ja ekaa kertaa ihan ite ihan taikinasta asti.. Se siirappi ei ollukaan sit ihan samanlaista ku Suomessa, se oli ilmeisesti vaaleempaa, joten pipareistaki tuli sitten vaaleempia.. Mut ei haittaa, hyviltä maistuu silti ja nyt ne on varmaan jo kaikki syöty. Tiistaina  T:n äiti kysy et olinko huomannu että mun piparit oli vähenyny huomattavasti. T:n siskonpoika oli syöny niistä yli puolet! :D