keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Viime viikkojen byrokratiat

Helou! 

Aattelin selitellä vähän siitä kuuluisasta Saksan byrokratiasta, jonka uhriks kaikki ne, jotka tänne muuttaa, joutuu. Ihan siltä varalta siis, jos joku miettii Saksaan vaihtoonlähtöä tai Saksassa opiskelua. Mä sain siis kesällä kirjeen Würzburgin yliopistolta, et mut on hyväksytty sinne vaihto-opiskelijaks ja samassa kirjeessä oli pieni infopaketti ja selkeesti listattuna askel askeleelta, mitä pitää tehdä sitten ku tulee Saksaan. Tosin silti musta tuntu et hoidettavaa on ihan hirveesti ja etten tuu ikinä selviämään siitä. 

Ensimmäisenä listassa oli kirjautuminen kaupungin asukkaaksi. Se ei tietenkään sujunu ongelmitta: Halusin tehdä sen heti ekana arkipäivänä mun tulon jälkeen, mut se oli tietenki maanantai ja sillonhan Meldebehörde (missä siis piti ilmottautua) meni kiinni yhdeltä enkä ehtiny sinne. No, seuraavana päivänä yritin uudestaan ja onnistuin tulemaan just sopivasti lounastauolla. En lannistunut vaan menin iteki syömään ja tulin myöhemmin uudestaan. Tällä kertaa toimisto oli auki, siellä tosin oli pari muutakin ja odotusaika 45 minuuttia.. Muistelinki kuulleeni, että ku menee ilmottautumaan ni kannattaa ottaa esim. kirja mukaan ettei käy aika pitkäks... No, täyttelin odotteluaikana ilmottautumislomaketta ja sieltä se munki vuoro sit ajan kanssa tuli. Annoin lomakkeen tiskille, virkailija katto mun passin ja kysy osotteen ja sit sain osotekirjan ja lahjakorttivihkosen. 




Seuraavana menin pankkiin avaamaan pankkitiliä. Se on Saksassa ihan hyvä olla, varsinki jos asuu Studentenwerkin asuntolassa, koska sillon vuokra otetaan suoravelotuksena tililtä. Pankkitilin avaaminenKAAN ei sujunu ihan ongelmitta, aattelin nimittäin et se on kymmenen minuutin homma ja sit pääsen hoitamaan muut asiat mut ei. Siihen piti varata erikseen aika, jotta voidaan rauhassa keskustella ja sopia asiat. Sain siis ajan kahden päivän päähän torstaille. Torstaina menin ajoissa pankkiin ja pääsin heti tiskille. Siinä virkailija sano mulle et hoidetaan tää nyt tässä nopeesti ku tuol ei oo noit koppei vapaana, ei tähän mee ku kymmenen minuuttia. (Semisti ihmetytti et miks hitossa siihen pitää varata aika jos kerran sen voi hoitaa täs sivussa ku ei siihen mee kauaa??!!). Se virkailija halus nähdä mun passin, kysy osotteen ja anto papereita allekirjotettavaks. 

Pankin jälkeen menin sairausvakuutuksen pisteeseen näyttämään eurooppalaista sairausvakuutuskorttiani. Virkailija katto sen ja kirjotti lapun että mä oon riittävästi vakuutettu Suomessa ja ettei mun tarvi hankkia saksalaista vakuutusta. Lisäks maksoin lukukausimaksun, 101,40. 

Sit oliki viimisen askeleen aika, eli kirjottauminen yliopistoon. Se tapahtu International Officessa (samankaltanen on luultavasti joka yliopistossa..) ja se oli aika yksinkertasta. Ja koska tää on mun kertomus, menin sinne toimistoon just pahimpaan ruuhka-aikaan, ku siellä oli ihan pari muutakin.. Kirjottautuminen onnistu tosiaan ihan hyvin, ja tuutorit teki kaikki olennaiset jutut meiän puolesta jos me ei osattu. Siellä toimistolla ne halus sit myös kuitin lukukausimaksusta , sairausvakuutuksen todistuksen ja passikuvan. Lisäks ne otti kopion passista. 

Parin päivän päästä kirjottautumisesta sain sähköpostia, jossa oli linkit ja ohjeet oman sähköpostin ja käyttäjätunnusten luomiseks. Seki oli onneks ihan helppoa. Sit viikon päästä kirjautumisesta sain hakea opiskelijakorttini International Officesta. 

Opiskelijakortti pitää sit tietenki myös rekisteröidä ja aktivoida, mut siihen saa hyvät ohjeet yliopistolta. Rekisteröinti tapahtu netissä, siinä piti antaa kortin numero ja sit se oliki valmis. Yliopiston kirjastossa kävin aktivoimassa kortin automaatissa ja sit latasin siihen vähän rahaa. Täällä voi siis maksaa esim Mensassa (eli ruokalassa) ja kahviautomaateissa sillä opiskelijakortilla. 

Nyt mun pitää vielä tulostaa yliopiston kirjautumistodistus ja viedä se tänne ylioppilaskunnalle et mä voin todistaa et oon opiskelelen täällä. 

Semmosia juttuja.. Kuulostaa monimutkaselta ja paljolta, mut ku menee askel askeleelta ni kyl se siitä.. Mua jännitti kaikista eniten se, et ymmärtääks ne ihmiset ees et mitä haluan jos en osaa ilmasta itteäni ihan selkeesti, mut seki pelko ilmeni turhaks.. :) 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti